Kahden vuoden loma-aika

Kahden vuoden loma-aika (ransk. Deux ans de vacances) on Jules Vernen kirjoittama nuortenromaani. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1888.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Viisitoista 6 - 15 -vuotiasta pääosin englantilaissyntyistä uusseelantilaista koulupoikaa, joiden joukossa on kaksi ranskalaista, yksi amerikkailainen ja afrikkalais syntyinen, pääsevät mukaan purjehdukselle Uuden Seelannin ympäri pienellä kuunarilla. Kovenevan kelin vuoksi alus kuitenkin jää laituriin, vakituisen miehistön menneen kapakoihin ja lähtö on määrä suorittaa seuraavana aamuna. Pojat ovat jo nukkumassa, kun yksi heistä, koirankujeisiin taipuvainen kymmenvuotias ranskalaispoika, irrottaa köydet ja alus karkaa myrskyyn.

Pitkän kamppailun jälkeen alus haaksirikkoutuu tuntemattomalle saarelle. Nyt alkaa kova kamppailu selviämisestä. Vanhimpien poikien, ensin amerikkalaisen Gordonin ja sittemmin ranskalaisen Henri Martinet' n johdolla pojat selviävät saaren ankarista talvista.

Myöhemmin kuvaan tulee mukaan ensin amerikkalainen kotiopettajatar Kitty Reddy, joka oli ollut matkustajana Severn -nimisessä kauppalaivassa jonka miehistö nousi kapinaan ja tappoi kapteenin, perämiehen ja muut matkustajat, koska suunnittelivat orjakauppaan ryhtymistä. Toinen perämies onnistui pelastamaan Kittyn hengen koska uhkasi ettei ohjaa laivaa jos tämä tapetaan - ja navigointitaidottomat rosvot myöntyivät. Tulipalon vuoksi alus oli pakko hylätä piankin ja joukko pääsi samalle saarelle kuin pojat yhdellä pelastusveneellä.

Kitty ja perämies Evans pääsivät rosvoilta pakoon ja nyt alkoi ankara taistelu, joka loppui viimeisenkin rosvon kuoltua.

Evans kertoo missä ollaan: Uusi Hannover -nimisellä syrjäisellä saarella noin viikon matkan päässä Punta Arenasista. Vene korjataan ja lähdetään kotimatkalle, mutta jo toisena päivänä tavataan kauppalaiva joka on menossa Uuteen Seelantiin ja vie kaikki kotiin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.