Ero sivun ”Motti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
[[Piiritys]] on tarkoittanut alunperin [[linnoitus|linnoituksen]] piirittämistä, kun taas [[saarto]] on tarkoittanut piiritystä laajempaa toiminnan ehkäisemistä, esimerkiksi [[merisaarto]]a ja [[kauppasaarto]]a. [[Kuuban kriisi]] kärjistyessään oli [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] julistama neuvostoliittolaisia ohjuksia koskeva [[merisaarto]]. Saarrettavan valtion valtiosopimuksiin tai valtiosopimuksista seuraaviin kansainvälisiin velvotteisiin liittymätön merisaarto on [[casus belli]]. Tällainen oli Israelille [[kuuden päivän sota|kuuden päivän sodan]] aiheuttanut [[Akabanlahden saarto]], jossa Israelin kauppamerenkulku [[Eilatin satama]]sta [[Punainen meri|Punaiselle merelle]] katkaistiin. Käytännössä kuitenkin syynä oli naapurivaltioiden hyökkäysuhka, jonka Israel päätti poistaa hyökkäämällä eli tekemällä ennalta ehkäisevän iskun. |
[[Piiritys]] on tarkoittanut alunperin [[linnoitus|linnoituksen]] piirittämistä, kun taas [[saarto]] on tarkoittanut piiritystä laajempaa toiminnan ehkäisemistä, esimerkiksi [[merisaarto]]a ja [[kauppasaarto]]a. [[Kuuban kriisi]] kärjistyessään oli [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] julistama neuvostoliittolaisia ohjuksia koskeva [[merisaarto]]. Saarrettavan valtion valtiosopimuksiin tai valtiosopimuksista seuraaviin kansainvälisiin velvotteisiin liittymätön merisaarto on [[casus belli]]. Tällainen oli Israelille [[kuuden päivän sota|kuuden päivän sodan]] aiheuttanut [[Akabanlahden saarto]], jossa Israelin kauppamerenkulku [[Eilatin satama]]sta [[Punainen meri|Punaiselle merelle]] katkaistiin. Käytännössä kuitenkin syynä oli naapurivaltioiden hyökkäysuhka, jonka Israel päätti poistaa hyökkäämällä eli tekemällä ennalta ehkäisevän iskun. |
||
Yksi kuuluisimmista [[kauppasaarto|kauppasaarroista]] oli [[ensimmäinen öljykriisi]]. |
|||
==Sotilastermin ''motti'' alkuperä== |
==Sotilastermin ''motti'' alkuperä== |
||
Versio 13. syyskuuta 2009 kello 18.42
Motti tarkoittaa saarrettua vihollisjoukkoa, laajemmin käytettynä saartorengasta, sen sisällä olevia joukkoja ja renkaan vartijoita. Nimitys on kehittynyt Suomessa talvisodan aikana. Termiä alettiin pian käyttää myös kansainvälisesti. Varsinainen taktiikka, vastoin yleistä käsitystä, on Venäjältä, 1808 käydyssä Suomen sodassa, opittu taktiikka.[1]
Mekanisoitujen ja raskaasti aseistettujen neuvostoliittolaisten joukkojen saartaminen metsien kautta tuli välttämättömäksi siksi, ettei suomalaisilla ollut riittävästi voimaa neuvostoliittolaisten pakottamiseksi antautumaan tai heidän voittamisekseen heti, vaan vasta sen jälkeen, kun piiritetyt eivät voineet enää saada huoltoa. Suurista piirityksistä ei suomen kielessäkään käytetä puhekielistä nimeä motti, vaan esimerkiksi Leningradin piiritys on nimenomaan piiritys ja joissain tapauksissa saarto eikä motti.
Piiritys on tarkoittanut alunperin linnoituksen piirittämistä, kun taas saarto on tarkoittanut piiritystä laajempaa toiminnan ehkäisemistä, esimerkiksi merisaartoa ja kauppasaartoa. Kuuban kriisi kärjistyessään oli Yhdysvaltain julistama neuvostoliittolaisia ohjuksia koskeva merisaarto. Saarrettavan valtion valtiosopimuksiin tai valtiosopimuksista seuraaviin kansainvälisiin velvotteisiin liittymätön merisaarto on casus belli. Tällainen oli Israelille kuuden päivän sodan aiheuttanut Akabanlahden saarto, jossa Israelin kauppamerenkulku Eilatin satamasta Punaiselle merelle katkaistiin. Käytännössä kuitenkin syynä oli naapurivaltioiden hyökkäysuhka, jonka Israel päätti poistaa hyökkäämällä eli tekemällä ennalta ehkäisevän iskun.
Yksi kuuluisimmista kauppasaarroista oli ensimmäinen öljykriisi.
Sotilastermin motti alkuperä
Evl A. Suvantola valottaa mielenkiintoisesti motti-sanan syntyä. Hän väittää, ettei sanaa tunnettu vielä ensimmäisten mottien aikana. Esimerkiksi Koposenmäen mottia vallatessa ei termiä käytetty. Silloin kun suomalaiset joukot olivat vasta Lemetin pohjoispuolella eikä Lemetti ollut vielä saarroksissa, rakennettiin kylän pohjoispuolella sijaitsevaan metsään, Syskyjärveltä Lemettiin johtavan heikon ajoneuvotien varteen, puhelinkeskus, jonka peitenimeksi annettiin Motti. Aluksi vain viestimiehet käyttivät nimeä. Pian Motin merkitys laajeni, koska puhelinkeskuksen alueesta tuli tärkeä joukkojen komento- ja huoltopaikka.
Samoihin aikoihin Lemetin ympärille syntyi vähitellen saartorengas. Tänä aikana tapahtui järjestyksessä toinen merkityksen siirtyminen, Motti-sanaa alettiin käyttää nykyisessä merkityksessä, mutta ainoastaan Lemetin saartorenkaasta. Tuota pikaa puskaradio muutti muutkin saartorenkaat moteiksi. Termi levisi Laatokan Karjalan ulkopuolelle ja lopulta myös ulkomaille. Suvantolan käsityksen mukaan puhelinkeskus Motti rakennettiin joulukuun lopulla 1939 ja motti-sanaa alettiin käyttää nykyisessä merkityksessä tammikuun 1940 toisella puoliskolla.[2]
Talvisodassa sanalle tuli uusi merkitys, kun venäläiset valtasivat uhkarohkealla hyökkäyksellä suomalaisten suuren ja keskeneräisenä vielä pääosin tyhjän tukikohdan, jonka peitenimi oli 'motti' . Sanan keksi talvisodan aikainen kapteeni Reino Merimaa.[3] Pian nimitys alkoi tarkoittaa saarrettua vihollisjoukkoa, jota ei raskaan kaluston, esimerkiksi tykkien ja panssarivaunujen, puutteen vuoksi voitu tehokkaasti tuhota. Toisena syynä oli halu säästää omia joukkoja taistelutappioilta, joita suoraviivainen, saarrettujen vihollisjoukkojen kimppuun käyminen olisi aiheuttanut. Motitetut taistelijat pyrittiin ensin väsyttämään, nälkiinnyttämään ja näin pakottamaan heidät antautumaan. Mottitaktiikalla oli suuri merkitys Suomen menestykseen sodassa.
Motittaminen
Motitus tapahtui siten, että metsän suojissa liikkuneet suomalaisjoukot pilkkoivat vihollisen marssirivistöt tai taisteluryhmät pieniksi ryhmiksi, jotka sitten voitiin saartaa ja tuhota pienin, nopeasti liikkuvin hiihtojoukoin tai jättää kypsymään eli odotettiin motin ammusten ja elintarvikkeiden loppumista, jolloin motti oli kypsä eliminoitavaksi. Pienen vihollisjoukon motitus ja motin purku kävi nopeasti. Suuria motteja puna-armeija huolsi ilmateitse ja jotkut motit kestivät sodan loppuun asti. Suomalaiset eivät voineet tälle mitään, koska käytettävissä ei ollut käytännössä lainkaan ilmatorjuntakalustoa tai ilmavoimaa.
Suomalaisten kyky hallita motteja talvisodassa perustui muun muassa
- maastoon ja tiestön vähäisyyteen
- puna-armeijan passiivisuuteen
- Puna-armeijan kyvyttömyyteen liikkua talvisessa metsässä
- suomalaisten radiotiedustelun kykyyn murtaa radiosanomat motista ja mottiin. Niiden perusteella ulosmurtautumiskohdat ja -ajat saatiin usein tietoon etukäteen ja vähät joukot keskitettiin ulosmurtautumisyrityksiä vastaan.
Mottien tuhoamista varten suomalaiset kehittivät talvisodan jälkeen muun muassa 300 millimetrin järeää kranaatinheitintä sekä 180mm raketinheitintä. Niitä oli tosin ehdotettu jo ennen talvisotaa, mutta puolustusmäärärahojen niukkuus esti projektit. Aseet saatiin vain prototyyppiasteelle. Kehitystyöhön panostaminen väheni pian, koska jatkosodan alussa eteneminen oli nopeaa ja ylimielisesti Neuvostoliiton antautumista pidettiin varmana. Natsi-Saksan kärsittyä takaiskuja unohtuneet aseprojektit saivat uutta huomiota, mutta niiden kehitys oli jo myöhäistä.