Ero sivun ”Preteriti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Preteriti on menneen ajan aikamuoto, joka kuvaa selkeästi päättynyttä, mutta ajaltaan epämääräistä tapahtumista. |
Preteriti on menneen ajan aikamuoto, joka kuvaa selkeästi päättynyttä, mutta ajaltaan epämääräistä tapahtumista. |
||
Preteriti eroaa [[imperfekti]]stä siinä, että preteriti ilmaisee päättynyttä toimintaa, mutta imperfekti nimensä mukaisesti epätäydellistä, mahdollisesti päättymätöntä toimintaa. Preteritin ja [[ |
Preteriti eroaa [[imperfekti]]stä siinä, että preteriti ilmaisee päättynyttä toimintaa, mutta imperfekti nimensä mukaisesti epätäydellistä, mahdollisesti päättymätöntä toimintaa. Preteritin ja [[perfekti]] ero on puolestaan siinä, että perfekti määrittää selkeästi ajankohdan, jolloin tekeminen on päättynyt. |
||
Suomen kielen imperfekti vastaa tosiasiallisesti preteritiä. Niinpä esimerkiksi verbin ''juosta'' imperfektin indikatiivin ensimmäinen persoona ''juoksin'' ilmaisee, että juoksu on jo ohi, mutta ei ilmaise, milloin. Sensijaan perfektistä ''olen juossut'' ei voida suoranaisesti päätellä, että juokseminen olisi päättynyt, ilman että lauseeseen liitetään muita määritteleviä sanoja. |
Suomen kielen imperfekti vastaa tosiasiallisesti preteritiä. Niinpä esimerkiksi verbin ''juosta'' imperfektin indikatiivin ensimmäinen persoona ''juoksin'' ilmaisee, että juoksu on jo ohi, mutta ei ilmaise, milloin. Sensijaan perfektistä ''olen juossut'' ei voida suoranaisesti päätellä, että juokseminen olisi päättynyt, ilman että lauseeseen liitetään muita määritteleviä sanoja. |
||
Versio 16. tammikuuta 2006 kello 20.12
Preteriti on menneen ajan aikamuoto, joka kuvaa selkeästi päättynyttä, mutta ajaltaan epämääräistä tapahtumista.
Preteriti eroaa imperfektistä siinä, että preteriti ilmaisee päättynyttä toimintaa, mutta imperfekti nimensä mukaisesti epätäydellistä, mahdollisesti päättymätöntä toimintaa. Preteritin ja perfekti ero on puolestaan siinä, että perfekti määrittää selkeästi ajankohdan, jolloin tekeminen on päättynyt.
Suomen kielen imperfekti vastaa tosiasiallisesti preteritiä. Niinpä esimerkiksi verbin juosta imperfektin indikatiivin ensimmäinen persoona juoksin ilmaisee, että juoksu on jo ohi, mutta ei ilmaise, milloin. Sensijaan perfektistä olen juossut ei voida suoranaisesti päätellä, että juokseminen olisi päättynyt, ilman että lauseeseen liitetään muita määritteleviä sanoja.
Romaanisissa kielissä ja venäjässä preteriti vastaa suomen imperfektiä tarkimmin; portugalin verbin achar (löytää) preteriti achei merkitsee tapahtunutta löytämistä, kun taas imperfekti achava että menneisyydessä on löydetty jotain, mutta löytäminen ei välttämättä ole loppunut.
- preteriti: Eu achei a chave - "löysin avaimen" (ja avain on nyt minulla)
- imperfekti: Eu achava a chave - "olin löytämässä avainta" (mutta ei ole varmaa, onko avain jo minulla vaiko ei).