Ero sivun ”OLED-näyttö” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
'''OLED-näyttö''' (''Organic Light Emitting Diode'') on litteä [[näyttö]], jonka toiminta perustuu [[Orgaaninen|orgaaniseen]] aineeseen, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin [[diodi]]. Se tuottaa [[valo]]a, kun siihen tuodaan [[sähkö]]ä. Koska [[OLED]]-näyttö tuottaa itse valoa, se ei tarvitse taustavaloa ja se kuluttaa jopa 30 % vähemmän sähköä kuin nykyaikaiset LED-tekniikkaan perustuvat [[Nestekidenäyttö|LCD-näytöt]]. OLED-tekniikka mahdollistaa nykyistä suuremman [[kontrasti]]n ja paremman mustan tason. Se on myös askel kohti niin kutsuttuja paperinkaltaisia näyttöjä.
'''OLED-näyttö''' (''Organic Light Emitting Diode'') on litteä [[näyttö]], jonka toiminta perustuu [[Orgaaninen|orgaaniseen]] aineeseen, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin [[diodi]]. Se tuottaa [[valo]]a, kun siihen tuodaan [[sähkö]]ä. OLED-tekniikka mahdollistaa nykyistä suuremman [[kontrasti]]n ja paremman mustan tason. Se on myös askel kohti niin kutsuttuja paperinkaltaisia näyttöjä.


OLED-näyttöjä on vaivannut pitkään niiden lyhytikäisyys litteissä näytöissä käytettävä sininen OLED kestää pahimmillaan vain noin 5 000 käyttötuntia, joka on vähän verrattuna nykyaikaisten LCD ja [[Plasmapaneelinäyttö|plasmanäyttöjen]] keskimääräiseen 60 000 tunnin käyttöikään. Usean vuoden kehityksen jälkeen ensimmäiset OLED-näytöt ovat kuitenkin saavuttaneet kaupallisiin tarkoituksiin riittävän käyttöiän.
OLED:in suurin ero LCD-tekniikkaan verrattuna on se, että OLED valaisee itse pikselinsä, jolloin erillistä taustavaloa ei tarvita. Tämän vuoksi näytöistä ja televisioista saadaan ohuempia ja ne kuluttavat vähemmän virtaa kuin vastaavaan kokoiset LCD-tekniikalla toteutetut laitteet. Myös kuvan kontrasti ja värit paranevat huomattavasti, kun jokaisen pikselin valoisuutta voidaan säätää erikseen. OLED:in suurin ongelma on paneelien kesto, sillä OLED-tekniikalla toteutetun näytön käyttöaika saattaa olla vain noin 5 000 tuntia. Plasma- ja LCD-tekniikoilla toteutettujen näyttöjen käyttöaika on yli kymmenen kertaa suurempi. <ref>[http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/9378.cfm]</ref> Usean vuoden kehityksen jälkeen ensimmäiset OLED-näytöt ovat kuitenkin saavuttaneet kaupallisiin tarkoituksiin riittävän käyttöiän.

Monitori- ja televisiokoossa OLED tulee laajamittaiseen käyttöön 2010-luvun vaihteessa. {{kenen mukaan}}


==Ensimmäinen kaupallinen OLED-tv==
==Ensimmäinen kaupallinen OLED-tv==

Versio 24. helmikuuta 2009 kello 16.48

OLED-näyttö (Organic Light Emitting Diode) on litteä näyttö, jonka toiminta perustuu orgaaniseen aineeseen, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin diodi. Se tuottaa valoa, kun siihen tuodaan sähköä. OLED-tekniikka mahdollistaa nykyistä suuremman kontrastin ja paremman mustan tason. Se on myös askel kohti niin kutsuttuja paperinkaltaisia näyttöjä.

OLED:in suurin ero LCD-tekniikkaan verrattuna on se, että OLED valaisee itse pikselinsä, jolloin erillistä taustavaloa ei tarvita. Tämän vuoksi näytöistä ja televisioista saadaan ohuempia ja ne kuluttavat vähemmän virtaa kuin vastaavaan kokoiset LCD-tekniikalla toteutetut laitteet. Myös kuvan kontrasti ja värit paranevat huomattavasti, kun jokaisen pikselin valoisuutta voidaan säätää erikseen. OLED:in suurin ongelma on paneelien kesto, sillä OLED-tekniikalla toteutetun näytön käyttöaika saattaa olla vain noin 5 000 tuntia. Plasma- ja LCD-tekniikoilla toteutettujen näyttöjen käyttöaika on yli kymmenen kertaa suurempi. [1] Usean vuoden kehityksen jälkeen ensimmäiset OLED-näytöt ovat kuitenkin saavuttaneet kaupallisiin tarkoituksiin riittävän käyttöiän.

Ensimmäinen kaupallinen OLED-tv

Sony toi joulukuussa 2007 markkinoille ensimmäisen kaupallisen OLED-tv:nsä. Sony XEL-1 on 11-tuumainen ja kykenee 940×540 -resoluutioon. Mitoiltaan se on 3 mm paksu ja painaa 2 kilogrammaa. Käyttöikää tuotteella on 30 000 tuntia, mikä on noin 50 % vähemmän kuin nykyisillä LCD-televisiolla.

XEL-1:n saatavuus on rajoitettu, ja sillä testataankin lähinnä markkinoita. Japanissa sen hinta on 200 000 jeniä (1 300 euroa) ja Yhdysvalloissa 2 500 dollaria (1 750 euroa).lähde?

Katso myös

Aiheesta muualla

  1. [1]