Patruuna

Patruunan rakenne: 1. Luoti 2. Hylsy 3. Ruuti 4. Hylsyn kanta 5. Nalli

Revolverin ja pistoolin patruunoita.

Patruuna on aseissa käytettävä ampumatarvikekokonaisuus, jossa ammus ja ruutipanos on liitetty toisiinsa. Tavallisesti liittäminen on toteutettu hylsyn avulla. Tykkien patruunoista käytetään nimitystä patruunalaukaus.

Patruuna koostuu nykyisin hylsystä, nallista, ruutipanoksesta ja ammuksesta. Haulikon patruunassa on myös välitulppia ja erilaisia sulkimena käytettäviä osia. Patruunan pääkomponentti on hylsy, joka tavallisimmin valmistettu syvävetämällä ja sorvaamalla messinkiseoksesta. Hylsyjä ja niiden osia valmistetaan myös teräksestä, pahvista tai muovista. Haulikon patruunassa hylsy voi olla kokonaan muovinen.

Hylsyn tehtävänä on koota patruunan osat yhdeksi komponentiksi, toimia tiivisteenä patruunapesässä laukaisun aikana ja toimia lämmöneristeenä syötettäessä uusi patruuna jo valmiiksi kuumaan patruunapesään. Hylsyjen valmistus on pitkälle automatisoitua, mutta silti hylsy on muihin patruunan osiin verrattuna kallis ja siksi ne kilpa- ja metsästyskäytössä käytetään uudelleen useita kertoja. Vaativassa tarkkuusammunnassa parhaat tulokset saavutetaan nimenomaan käytettyjä hylsyjä itse jälleenladaten. Hylsy jää laukaistaessa aseen patruunapesään ainakin hetkellisesti, se ei siis lennä luodin mukana vaan poistetaan erikseen.

Ammus tai ammukset (esim. haulit) on sijoitettu hylsyn etuosaan. Ammuksella on maalivaikutuksen ohella toinen tehtävä: kiväärin patruunoissa tiiviisti hylsyyn kiinnitetty luoti estää ruudin kastumisen. Luodit ovat tavallisimmin messinkivaippaisia ja lyijytäytteisiä, mutta etenkin sotilaskäytössä täytteenä voi olla teräs- tai kovametallisydän tai räjähdysainetta. Luodin "kuorta" kutsutaan tavallisimmin vaipaksi raaka-aineesta riippumatta ja täytettä sydämeksi.

Nalli on aina sijoitettu hylsyn takaosaan. Nalli on messinkikuorinen ja sen sisältämä iskuherkkä räjähdysaine syttyy nallipiikin iskun vaikutuksesta. Nallin räjähtäminen sytyttää ruudin.

Ruuti on yleisnimi patruunoiden sisältämälle ajoaineelle. Käsiaseiden patruunoissa käytetty ruuti on rakenteeltaan jauhetta, jonka kidekoko on pieni ja hyvin säännönmukainen. Tykkien patruunoissa käytetty ruuti voi olla muodoltaan esimerkiksi putki- tai jyväruutia. Palaessaan ruudit synnyttävät korkeapaineisia kaasuja, jotka työntävät hylsyyn kiinnitetyn luodin aseen piippuun ja edelleen piipusta ulos. Palonopeus on niin suuri, että luoti tai haulit saavuttavat tavallisesti 300-1200 m/s välillä olevia nopeuksia aseesta ja käyttötarkoitukseen valitusta patruunasta riippuen.

Kaikissa patruunoissa ei ole erillistä ruutia, vaan jo käytöstä poisjääneissä nk. salonkikivääreissä luoti sai liike-energiansa pelkän nallin vaikutuksesta.

Eräs nykyään kadonnut patruunatyyppi on ns. piikkisytytyspatruuna, jossa aseen iskuvasara löi patruunan pohjasta sojottavaan piikkiin, joka sytytti hylsyn sisällä olevan nallimassan - 1800-luvun lopulla varsinkin Belgiassa valmistettiin suuria määriä näitä patruunoita käyttäviä halpoja taskurevolvereita, jotka ovat Suomessakin suhteellisen yleisiä.

Myöskään hylsy ei ole välttämätön osa: patruunan ruuti voidaan valmistaa niin kovaksi, että luoti ja nalli voidaan kiinnittää siihen ilman hylsyä. Viime aikojen suurin mielenkiinto on nimenomaan kohdistunut hylsyttömän ammuksen valmistamisen. Yritykset ovat kariutuneet tiiveysongelmaan ja siihen, että tarvittavasta nallista on jäänyt metallinkappaleita piippuun tai patruunapesään haittaamaan seuraavaa laukaisua. Lisäksi koska hylsyä ei ole ollut lämmöneristeenä, ovat em. patruunat olleet herkkiä nk. itsesytytykselle.