Epäorgaaninen yhdiste

Epäorgaaninen yhdiste ("ei-eloperäinen yhdiste") on kemiallinen yhdiste, joka ei ole orgaaninen yhdiste, eli jossa ei ole hiili-hiili-sidoksia. Epäorgaaniset yhdisteet tulevat pääosin ei-biologisista mineraalilähteistä. Epäorgaaniset hiiltä sisältävät yhdisteet ovat lähinnä syanidisuoloja, hiilen oksideja ja karbonaatteja.

Orgaaninen vastaan epäorgaaninen

Vaikka tunnettujen epäorgaanisten yhdisteiden määrä on valtava, on tunnettuja orgaanisia yhdisteitä silti paljon enemmän. Orgaaniset yhdisteet kattavat pääosan tunnetuista kemiallisista yhdisteistä. Kemia voidaankin jakaa karkeasti epäorgaaniseen ja orgaaniseen kemiaan. On kuitenkin huomattava, ettei tämä jako ole välttämätön, ja tietyt yliopistot pyrkivätkin pois tästä jaosta kemian kursseissaan.

Epäorgaaniset yhdisteet ja elävät organismit

Aiemmin uskottiin, että orgaanisia yhdisteitä löytyy pelkästään organimeista, ja tämä toimikin alkuperäisen jaon pohjana. Nykyään tämä käsitys on kuitenkin osoitettu vääräksi: tuhansia orgaanisia yhdisteitä on pystytty valmistamaan synteettisesti laboratoriossa. Esimerkiksi muovit ovat orgaanisia yhdisteitä.

Vastaavasti, monia epäorgaanisia yhdisteitä löytyy organismeista ja osa näistä on itse asiassa elintärkeitä. Esimerkiksi NaCl, hiilihappo, ja fosfaattiryhmät ovat tärkeitä yhdisteitä solussa. NaCl tarjoaa ioneja, joita pumppaamalla solukalvon ylitse solu pystyy reguloimaan osmoosia. Fosfaatit taas muodostavat DNAn selkärangan ja liittyvät usean entsyymin regulointiin fosforylaation kautta.

Epäorgaanisia yhdistetyyppejä

Epäorgaaniset aineet jaetaan tyypillisesti seuraaviin ryhmiin:

• Ei-molekylaariset aineet
• Pääryhmien yhdisteet
• Siirtymämetallit

Katso myös

• Orgaaninen yhdiste
• Kemiallinen yhdiste