Ero sivun ”Charles Goodyear” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
link fix |
kh:ta |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | '''Charles Goodyear''' ([[29. joulukuuta]] [[1800]] – [[1. heinäkuuta]] [[1860]]) oli ensimmäinen amerikkalainen joka [[vulkanointi|vulkanoi]] kumia. Hän löysi tämän prosessin vuonna 1839 ja patentoi sen [[15. kesäkuuta]] [[1844]]. Vaikka Goodyear usein mainitaan menetelmän keksijänä, nykyaikainen tutkimus on osoittanut että [[mesoamerikka]]laiset olivat muokanneet kumia samankaltaisella menetelmällä jo 1600 eaa.<ref>Hosler, D., Burkett, S. L., and Tarkanian, M. J. (1999). "Prehistoric polymers: Rubber processing in ancient Mesoamerica," ''Science'', 284(5422), pp. 1988 - 1991.</ref> |
||
⚫ | |||
⚫ | '''Charles Goodyear''' ([[29. joulukuuta]] [[1800]] – [[1. heinäkuuta]] [[1860]]) oli ensimmäinen amerikkalainen joka |
||
Goodyear löysi vulkanointiprosessin vahingossa etsittyään viisi vuotta kumille |
Goodyear löysi vulkanointiprosessin vahingossa etsittyään viisi vuotta kumille vakaammpaa olomuotoa.<ref>Slack, Charles (2003). ''Noble Obsession'', 225, Hyperion. ISBN 0-7868-8856-3.</ref> |
||
==Alkuvuodet== |
==Alkuvuodet== |
||
Charles Goodyear syntyi New |
Charles Goodyear syntyi New Havenissa, Connecticutissa [[29. joulukuuta]] [[1800]]. Hän oli Amasa Goodyearin poika ja tämän esikoinen. Isänisä oli Stephen Goodyear, joka oli [[New Haven]]in perustajia vuonna [[1638]]. |
||
Amasa Goodyear omisti pienen |
Amasa Goodyear omisti pienen maatilan niemellä, joka tunnetaan nykyään nimeltä Oyster Point. Sillä Goodyear vietti pääosan nuoruudestaan. Kun hän oli nuori, isä sai patentin joka koski norsunluunappien valmistusta. Siksi perhe muutti Naugatuckin kaupunkiin Connecticutiin, missä tehdas käytti vesivoimaa nappien valmistukseen. Lisäksi perheellä oli maatila, jolla nuori Charles myös vietti nuoruutensa. |
||
Vuonna [[1816]] Charles |
Vuonna [[1816]] Charles muutti pois kotoa [[Philadelphia]]an, jossa hän opetteli rautakaupan pitoa. Hän työskenteli ahkerasti 21-vuotiaaksi, jolloin hän palasi Connecticutiin ja isänsä yritykseen [[Naugatuck]]iin. He valmistivat sekä norsunluu- että metallinappeja sekä useita maatalouskoneita, joita maataloudessa alettiin näihin aikoihin arvostaa. |
||
== |
==Avioliitto ja uran alku== |
||
[[ |
[[Kuva:Goodyear-Charles-LOC.jpg|thumb|right|W. G. Jackmanin ottama muotokuva. New York: D. Appleton & Co.]] |
||
Elokuussa vuonna [[1824]] Charles meni naimisiin Clarissa Beecherin kanssa. Häntä on kuvailtu hyvin persoonalliseksi ja sympaattiseksi naiseksi |
Elokuussa vuonna [[1824]] Charles meni naimisiin Clarissa Beecherin kanssa. Häntä on kuvailtu hyvin persoonalliseksi ja sympaattiseksi naiseksi sekä suureksi tueksi impulsiiviselle keksijälle. Kaksi vuotta pariskunnan Philadelphiaan muuton jälkeen Charles Goodyear avaisi rautakaupan. Hänen erikoisuutensa olivat maatalouteen erikoistuneet erityistuotteet, joita hänen tehtaansa valmisti. Kilpailu englantilaisperäisiä tuotteita vastaan päättyi, kun hänen tuottamansa amerikkalaiset työkalut savat kuluttajien luottamuksen, ja Charles totesi olevansa tuottavalla toimialalla. |
||
Menestys jatkui ja Goodyear rikastui. Vuosina [[1829]]-[[1830]] hänen terveytensä heikentyi vatsavaivojen takia. Samaan aikaan useiden yritysten vararikko toi hänen yritykselleen taloudellisia vaikeuksia. Ponnisteluista huolimatta hän joutui luovuttamaan. Seuraavat kymmenen vuotta olivat katkeraa kamppailua ja oikeudenkäyntejä. Silloisen lain mukaan hän joutui kerta toisensa jälkeen velkojen takia vankilaan, vaikka hän oli viimeistelemässä keksintöään, jonka avulla saisi velkansa maksetuksi. |
|||
== Kumin tutkimus== |
== Kumin tutkimus== |
||
===Toiminnan alkuvuosina=== |
===Toiminnan alkuvuosina=== |
||
Vuosina [[1831]] |
Vuosina [[1831]]–[[1832]] Goodyear kuuli [[kumi]]sta ja tutki huolellisesti aiheesta sanomalehdissä julkaistut jutut. The Roxbury Rubber Company Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa oli jo jonkin aikaa tehnyt kumia koskevia kokeita, ja yhtiö uskoi voivansa valmistaa materiaalista tuotteita. Yhtiöllä oli suuri tehdas, ja he lähettivät tuotteita kaikkialle Yhdysvaltoihin. Eräät Roxburyn tuotteet herättivät Goodyearin mielenkiinnon, ja pian hän meni käymään [[New York]]issa. Hän tutustui [[Pelastusrengas|pelastusrenkaisiin]] ja hämmästyi, kun renkaan kellumisominaisuus ei ollut kovin tarkoituksenmukainen. Tultuaan Philadelphiaan Goodyear kehitti putkista laitteet ja palasi niiden kanssaNew Yorkiin. Hän esitteli niitä Roxbury Rubber Companyn johtajille. |
||
===Vulkanointiprosessi=== |
===Vulkanointiprosessi=== |
||
Vuonna [[1838]], Goodyear tapasi Nathaniel |
Vuonna [[1838]], Goodyear tapasi Nathaniel Haywardin Woburnissa Massachusettsissa, jossa Hayward oli tehtaanjohtaja. Hieman tämän jälkeen Goodyear muutti kaupunkiin ja jatkoi kokoaikaisesti vulkanointiprosessin kehittämistä. Hän oli erittäin kiinnostunut Haywardkin rikkipohjaisista kumin kuivatuskokeista. Hayward kertoi Goodyearille että hän käytti [[rikki]]ä kuminvalmistuksessa. |
||
==Kuolema== |
==Kuolema== |
||
Goodyear kuoli [[1. huhtikuuta]] [[1860]] |
Goodyear kuoli [[1. huhtikuuta]] [[1860]] matkalla tapaamaan kuolevaa tytärtään. Saavuttuaan New Yorkiin hän kuuli tyttären kuolleen. Hän tuupertui, ja hänet vietiin Fifth Avenuen hotelliin, jossa hän kuoli 50-vuotiaana. Hänet haudattiin New Heaveniin Grove Streetin hautausmaalle. |
||
==Perintö== |
==Perintö== |
||
Vuonna [[1852]] Goodyear matkusti pitkään |
Vuonna [[1852]] Goodyear matkusti pitkään suunnitelmalleen kiertueelle Eurooppaan, jossa hän tapasi [[Charles Macintosh]] & Companyn palveluksessa olleen [[Thomas Hancock]]in. Hancock valmisti vulkanisoitua kumia ilman yhdysvaltalaista lisenssiä. Hancock väitti keksineensä menetelmä itsenäisesti, ja sai tämän tueksi brittiläisen patentin vuonna 1843, joka vahvistettiin vuonna 1844. <!--Seuraava lause korjattava-->Kolman vuoteen 1855 mennessä annettu panttiin koskeva kiista brittiläisen kuminvalmistuksen pioneerin [Stephen Moulton]] kanssa Hancockia vastaan annettiin Goodyearin haaste brittiläistä patenttia vastaan. Goodyear oli läsnä oikeudenkäynnissä. Jos Hancock häviäisi Goodyear saisi Britanniassa patentin keksinnölleen ja saisi osuuksia sekä Hancockin että Moultonin tuotannosta. Molemmat valmistajat olivat tutkineet Goodyearin vulkanoitua kumia vuonna 1842, mutta useat kemistit todistivat, ettei vulkanisointimenetelmää voitu toistaa pelkästään sitä havainnoimalla. Hancock voitti patenttikiistassa. |
||
Vuonna 1852 ranskalainen yhtiö [[Aigle]] |
Vuonna 1852 ranskalainen yhtiö [[Aigle]] lisensoi Goodyearin keksinnön ja alkoi valmistaa jalkineita. Tämä herätti suurta kiinnostusta, ja vuonna [[1855]] Ranskan keisari antoi Charles Goodyearille kunniamerkin (Grand Medal of Honor) ja legioonan kunniaristin (Cross of the Legion of Honor) tunnustuksena hänen ansioistaan. Myöhemmin ranskalaiset tuomioistuimet hylkäsivät hänen ranskalaisen patenttinsa sillä perusteella, että maahan tuotiin amerikkalaisen patentin lisenssillä valmistettuja vulkanisoituja tuotteita. |
||
Vuonna 1898, lähes neljäkymmentä vuotta keksijän kuoleman jälkeen [[Goodyear Tire and Rubber Company]] |
Vuonna 1898, lähes neljäkymmentä vuotta keksijän kuoleman jälkeen [[Frank Seiberling]] perusti [[Goodyear Tire and Rubber Company]]in ja nimesi sen hänen mukaansa. |
||
Goodyearin |
Goodyearin kotikaupungissa Woburnissa Massachusettissa on hänen mukaansa nimetty koulu. |
||
==Linkit== |
|||
* [http://www.gutenberg.org/etext/14009 ''Scientific American Supplement, No. 787, January 31, 1891'' on Project Gutenberg] |
|||
* [http://www.goodyear.com/corporate/history/history_story.html The Charles Goodyear Story] |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
* [http://www.gutenberg.org/etext/14009 ''Scientific American Supplement, No. 787, January 31, 1891'' on Project Gutenberg] |
* [http://www.gutenberg.org/etext/14009 ''Scientific American Supplement, No. 787, January 31, 1891'' on Project Gutenberg] |
||
* [http://www.goodyear.com/corporate/history/history_story.html The Charles Goodyear Story] |
* [http://www.goodyear.com/corporate/history/history_story.html The Charles Goodyear Story] |
||
===Viitteet=== |
|||
<references/> |
<references/> |
||
Rivi 54: | Rivi 52: | ||
* [http://www.blastbooks.com/RAWDEAL/Goodyear/fr2gdyr.htm Raw Deal] |
* [http://www.blastbooks.com/RAWDEAL/Goodyear/fr2gdyr.htm Raw Deal] |
||
* [http://todayinsci.com/G/Goodyear_Charles/GoodyearPatent240.htm Today in Science History] - Goodyear's U.S. Patent No. 240: Improvement in the Process of Divesting Caoutchouc, Gum-Elastic, or India-Rubber of its Adhesive Properties, and also of Bleaching the Same, and Thereby Adapting it to Various Useful Purposes. |
* [http://todayinsci.com/G/Goodyear_Charles/GoodyearPatent240.htm Today in Science History] - Goodyear's U.S. Patent No. 240: Improvement in the Process of Divesting Caoutchouc, Gum-Elastic, or India-Rubber of its Adhesive Properties, and also of Bleaching the Same, and Thereby Adapting it to Various Useful Purposes. |
||
⚫ | |||
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset keksijät|Goodyear, Charles]] |
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset keksijät|Goodyear, Charles]] |
||
Versio 22. maaliskuuta 2008 kello 09.59
Charles Goodyear (29. joulukuuta 1800 – 1. heinäkuuta 1860) oli ensimmäinen amerikkalainen joka vulkanoi kumia. Hän löysi tämän prosessin vuonna 1839 ja patentoi sen 15. kesäkuuta 1844. Vaikka Goodyear usein mainitaan menetelmän keksijänä, nykyaikainen tutkimus on osoittanut että mesoamerikkalaiset olivat muokanneet kumia samankaltaisella menetelmällä jo 1600 eaa.[1]
Goodyear löysi vulkanointiprosessin vahingossa etsittyään viisi vuotta kumille vakaammpaa olomuotoa.[2]
Alkuvuodet
Charles Goodyear syntyi New Havenissa, Connecticutissa 29. joulukuuta 1800. Hän oli Amasa Goodyearin poika ja tämän esikoinen. Isänisä oli Stephen Goodyear, joka oli New Havenin perustajia vuonna 1638.
Amasa Goodyear omisti pienen maatilan niemellä, joka tunnetaan nykyään nimeltä Oyster Point. Sillä Goodyear vietti pääosan nuoruudestaan. Kun hän oli nuori, isä sai patentin joka koski norsunluunappien valmistusta. Siksi perhe muutti Naugatuckin kaupunkiin Connecticutiin, missä tehdas käytti vesivoimaa nappien valmistukseen. Lisäksi perheellä oli maatila, jolla nuori Charles myös vietti nuoruutensa.
Vuonna 1816 Charles muutti pois kotoa Philadelphiaan, jossa hän opetteli rautakaupan pitoa. Hän työskenteli ahkerasti 21-vuotiaaksi, jolloin hän palasi Connecticutiin ja isänsä yritykseen Naugatuckiin. He valmistivat sekä norsunluu- että metallinappeja sekä useita maatalouskoneita, joita maataloudessa alettiin näihin aikoihin arvostaa.
Avioliitto ja uran alku
Elokuussa vuonna 1824 Charles meni naimisiin Clarissa Beecherin kanssa. Häntä on kuvailtu hyvin persoonalliseksi ja sympaattiseksi naiseksi sekä suureksi tueksi impulsiiviselle keksijälle. Kaksi vuotta pariskunnan Philadelphiaan muuton jälkeen Charles Goodyear avaisi rautakaupan. Hänen erikoisuutensa olivat maatalouteen erikoistuneet erityistuotteet, joita hänen tehtaansa valmisti. Kilpailu englantilaisperäisiä tuotteita vastaan päättyi, kun hänen tuottamansa amerikkalaiset työkalut savat kuluttajien luottamuksen, ja Charles totesi olevansa tuottavalla toimialalla.
Menestys jatkui ja Goodyear rikastui. Vuosina 1829-1830 hänen terveytensä heikentyi vatsavaivojen takia. Samaan aikaan useiden yritysten vararikko toi hänen yritykselleen taloudellisia vaikeuksia. Ponnisteluista huolimatta hän joutui luovuttamaan. Seuraavat kymmenen vuotta olivat katkeraa kamppailua ja oikeudenkäyntejä. Silloisen lain mukaan hän joutui kerta toisensa jälkeen velkojen takia vankilaan, vaikka hän oli viimeistelemässä keksintöään, jonka avulla saisi velkansa maksetuksi.
Kumin tutkimus
Toiminnan alkuvuosina
Vuosina 1831–1832 Goodyear kuuli kumista ja tutki huolellisesti aiheesta sanomalehdissä julkaistut jutut. The Roxbury Rubber Company Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa oli jo jonkin aikaa tehnyt kumia koskevia kokeita, ja yhtiö uskoi voivansa valmistaa materiaalista tuotteita. Yhtiöllä oli suuri tehdas, ja he lähettivät tuotteita kaikkialle Yhdysvaltoihin. Eräät Roxburyn tuotteet herättivät Goodyearin mielenkiinnon, ja pian hän meni käymään New Yorkissa. Hän tutustui pelastusrenkaisiin ja hämmästyi, kun renkaan kellumisominaisuus ei ollut kovin tarkoituksenmukainen. Tultuaan Philadelphiaan Goodyear kehitti putkista laitteet ja palasi niiden kanssaNew Yorkiin. Hän esitteli niitä Roxbury Rubber Companyn johtajille.
Vulkanointiprosessi
Vuonna 1838, Goodyear tapasi Nathaniel Haywardin Woburnissa Massachusettsissa, jossa Hayward oli tehtaanjohtaja. Hieman tämän jälkeen Goodyear muutti kaupunkiin ja jatkoi kokoaikaisesti vulkanointiprosessin kehittämistä. Hän oli erittäin kiinnostunut Haywardkin rikkipohjaisista kumin kuivatuskokeista. Hayward kertoi Goodyearille että hän käytti rikkiä kuminvalmistuksessa.
Kuolema
Goodyear kuoli 1. huhtikuuta 1860 matkalla tapaamaan kuolevaa tytärtään. Saavuttuaan New Yorkiin hän kuuli tyttären kuolleen. Hän tuupertui, ja hänet vietiin Fifth Avenuen hotelliin, jossa hän kuoli 50-vuotiaana. Hänet haudattiin New Heaveniin Grove Streetin hautausmaalle.
Perintö
Vuonna 1852 Goodyear matkusti pitkään suunnitelmalleen kiertueelle Eurooppaan, jossa hän tapasi Charles Macintosh & Companyn palveluksessa olleen Thomas Hancockin. Hancock valmisti vulkanisoitua kumia ilman yhdysvaltalaista lisenssiä. Hancock väitti keksineensä menetelmä itsenäisesti, ja sai tämän tueksi brittiläisen patentin vuonna 1843, joka vahvistettiin vuonna 1844. Kolman vuoteen 1855 mennessä annettu panttiin koskeva kiista brittiläisen kuminvalmistuksen pioneerin [Stephen Moulton]] kanssa Hancockia vastaan annettiin Goodyearin haaste brittiläistä patenttia vastaan. Goodyear oli läsnä oikeudenkäynnissä. Jos Hancock häviäisi Goodyear saisi Britanniassa patentin keksinnölleen ja saisi osuuksia sekä Hancockin että Moultonin tuotannosta. Molemmat valmistajat olivat tutkineet Goodyearin vulkanoitua kumia vuonna 1842, mutta useat kemistit todistivat, ettei vulkanisointimenetelmää voitu toistaa pelkästään sitä havainnoimalla. Hancock voitti patenttikiistassa.
Vuonna 1852 ranskalainen yhtiö Aigle lisensoi Goodyearin keksinnön ja alkoi valmistaa jalkineita. Tämä herätti suurta kiinnostusta, ja vuonna 1855 Ranskan keisari antoi Charles Goodyearille kunniamerkin (Grand Medal of Honor) ja legioonan kunniaristin (Cross of the Legion of Honor) tunnustuksena hänen ansioistaan. Myöhemmin ranskalaiset tuomioistuimet hylkäsivät hänen ranskalaisen patenttinsa sillä perusteella, että maahan tuotiin amerikkalaisen patentin lisenssillä valmistettuja vulkanisoituja tuotteita.
Vuonna 1898, lähes neljäkymmentä vuotta keksijän kuoleman jälkeen Frank Seiberling perusti Goodyear Tire and Rubber Companyin ja nimesi sen hänen mukaansa.
Goodyearin kotikaupungissa Woburnissa Massachusettissa on hänen mukaansa nimetty koulu.
Lähteet
- Scientific American Supplement, No. 787, January 31, 1891 on Project Gutenberg
- The Charles Goodyear Story
Viitteet
- ↑ Hosler, D., Burkett, S. L., and Tarkanian, M. J. (1999). "Prehistoric polymers: Rubber processing in ancient Mesoamerica," Science, 284(5422), pp. 1988 - 1991.
- ↑ Slack, Charles (2003). Noble Obsession, 225, Hyperion. ISBN 0-7868-8856-3.
Katso myös
Aiheesta muualla
- The Charles Goodyear Story
- Raw Deal
- Today in Science History - Goodyear's U.S. Patent No. 240: Improvement in the Process of Divesting Caoutchouc, Gum-Elastic, or India-Rubber of its Adhesive Properties, and also of Bleaching the Same, and Thereby Adapting it to Various Useful Purposes.