Konsonantti

Ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä vokaalien ohessa on konsonantit (suomalaisittain kerakkeet).
Konsonanttien pääryhmät ovat (A) resonantit ja (B) obstruentit.

(A) Resonanttia äännettäessä ilmavirta pääsee vapaasti ulos.

• puolivokaali: ilmavirta kulkee suussa kuten vokaaleissa, esim. j, w.
  
• likvida: ilmavirta kulkee suussa eri tavalla kuin vokaaleissa.
  
  • lateraali: ilmavirta kulkee kielen laitojen yli: esim. l.
    
  • tremulantti: ilmavirta on katkonainen, esim. r.
    
• nasaali: ilmavirta kulkee vain nenän kautta, esim. m, n.
  

(B) Obstruenttia äännettäessä ilmavirta ei pääse vapaasti ulos.

• klusiili: ilmavirta katkeaa täydellisesti, esim. k, p ja t.
  
• frikatiivi: ilmavirran kulku on osin estetty:
  
  • sibilantti: ilmavirran kapeikko on kourumainen, esim. s ja s˘
    
  • spirantti: ilmavirran kapeikko on tasainen ja leveä, esim. f, v ja h.
    
• affrikaatta: samassa paikassa ääntyvän klusiilin ja frikatiivin yhteisäänne, esim. ts ja ts˘.

Konsonanttien soinnillisuus syntyy siten, että äännettäessä äänihuulet värisevät. Resonantit ovat tavallisesti aina soinnillisia, mutta esimerkiksi yhdessä suomen sukukielistä, moks˘assa, esiintyy soinniton r- ja l-äänne.
Yllä mainitut obstruentit ovat soinnittomia, mutta sen sijaan

• soinnillisia klusiileja ovat b, g ja d.
  
• soinnillisia sibilantteja ovat z ja z˘.
  
• soinnillisia affrikaattoja ovat dz ja dz˘.

Konsonanttien ääntymispaikat huulista nieluun ovat seuraavat:

• bilabiaalinen, esim. m, p, w
  
• labiodentaalinen, dentilabiaalinen, esim. v
  
• dentaalinen, esim. t, d
  
• alveolaarinen, esim. venäjän kielen d
  
• palato-alveolaarinen
  
• palataalinen, esim. k, g, j, äng-äänne
  
• velaarinen, esim. saksan ach-Laut
  
• uvulaarinen, esim. “ranskalainen” r
  
• faryngaalinen, esim. monet arabialle tyypilliset äänteet
  
• laryngaalinen, glottaalinen, esim. suomen katkoäänne ilmauksessa anna olla sanojen välissä.