Ero sivun ”Genealogia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
interwiki. en-wikissä artikkeli on "genealogy (foucault)", mutta suomenkielessä sukututkimukselle on toinenkin sana, joten tämä artikkeli voi olla pelkkä "genealogia" |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Genealogia''' merkitsee [[filosofia]]ssa ja [[ihmistiede|ihmistieteissä]] käsitteenä jonkin asian historiallista muodostumista eli konstruoitumista. Yhteiskunta-analyysin välineenä genealogiaa on ensimmäisenä käyttänyt [[Michel Foucault]]. <ref>Pulkkinen, T. (1996): The Postmodern and Political Agency. University of Helsinki.</ref>, joka omaksui käsitteen [[Nietzsche]]ltä. |
'''Genealogia''' merkitsee [[filosofia]]ssa ja [[ihmistiede|ihmistieteissä]] käsitteenä jonkin asian historiallista muodostumista eli konstruoitumista. Yhteiskunta-analyysin välineenä genealogiaa on ensimmäisenä käyttänyt [[Michel Foucault]]. <ref>Pulkkinen, T. (1996): The Postmodern and Political Agency. University of Helsinki.</ref>, joka omaksui käsitteen [[Nietzsche]]ltä. |
||
Esseessään "Nietzsche, Genealogia, Historia" Foucault kertoo, miten Nietzschen moraalin analyysi (jota Nietzsche itsekin kutsuu genealogiaksi, ''die Genealogie'') vaikutti hänen omaan ajatteluunsa. Foucault kuvaa genealogian tutkimukseksi niihin asioihin, joiden ajattelemme olevan historiattomia. Tämä pitää sisällään seksuaalisuuden ja muita arkipäivän asioita. Genealogia ei ole tutkimus alkuperästä eikä asioiden lineaarisen kehityksen konstruktio. Sen sijaan se yrittää tarkastella pluralistista ja usein ristiriitaista menneisyyttä, ja paljastaa, miten valta on vaikuttanut käsitysten muodostumiseen. |
|||
Foucaultin genealogian käsite on ihmisyksilön aseman historia, joka jäljittää ihmistä ja yhteiskuntaa koskevan ajattelun kehitystä historian läpi. Tälläinen yksilön tai subjektin genealogia selitää tiedon, [[diskurssi]]en ja objektien alojen rakentumisen viittaamatta subjektiin. Genealogia dekonstruoi totuuden väittäen, että totuus on valtaintressien muovaama. Näin ollen kaikki totuudet ovat kyseenalaistettavissa. Genealogia teoriana korostaa totuuden epäluotettavuutta ja sisältää epäyhtenäisen käsityksen historiasta. |
|||
Käsitettä käytetään esimerkiksi [[naistutkimus|naistutkimuksessa]], jolloin esimerkiksi sukupuolen genealogiaa tutkittaessa tarkastelun kohteena voi olla sukupuolikäsitteiden ja sukupuolittuneiden käsitteiden historia. <ref name=OksalaWerner>Oksala, J. ja Werner, L. (2005): Feministisestä filosofiasta feministiseen teoriaan. Tuija Pulkkisen haastattelu. Teoksessa Oksala, J. ja Werner, L. (toim.): Feministinen filosofia. Helsinki: Gaudeamus, s. 119-127. ISBN 951-662-953-9</ref> Genealogia perustuu siihen feministisen teorian ajatukseen, että sukupuoleen liittyvät asiat eivät ole pysyviä vaan muuttuvia. Tällöin ei pohdita, miten esimerkiksi rakkaus tai rationaalisuus ovat sidoksissa naiseen tai mieheen vaan tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä prosessia, jossa nämä käsitteet ovat sukupuolittuneet tai muuttuneet sukupuolen tekemisen välineiksi. <ref name=OksalaWerner /> |
Käsitettä käytetään esimerkiksi [[naistutkimus|naistutkimuksessa]], jolloin esimerkiksi sukupuolen genealogiaa tutkittaessa tarkastelun kohteena voi olla sukupuolikäsitteiden ja sukupuolittuneiden käsitteiden historia. <ref name=OksalaWerner>Oksala, J. ja Werner, L. (2005): Feministisestä filosofiasta feministiseen teoriaan. Tuija Pulkkisen haastattelu. Teoksessa Oksala, J. ja Werner, L. (toim.): Feministinen filosofia. Helsinki: Gaudeamus, s. 119-127. ISBN 951-662-953-9</ref> Genealogia perustuu siihen feministisen teorian ajatukseen, että sukupuoleen liittyvät asiat eivät ole pysyviä vaan muuttuvia. Tällöin ei pohdita, miten esimerkiksi rakkaus tai rationaalisuus ovat sidoksissa naiseen tai mieheen vaan tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä prosessia, jossa nämä käsitteet ovat sukupuolittuneet tai muuttuneet sukupuolen tekemisen välineiksi. <ref name=OksalaWerner /> |
||
Versio 24. lokakuuta 2007 kello 12.36
Genealogia merkitsee filosofiassa ja ihmistieteissä käsitteenä jonkin asian historiallista muodostumista eli konstruoitumista. Yhteiskunta-analyysin välineenä genealogiaa on ensimmäisenä käyttänyt Michel Foucault. [1], joka omaksui käsitteen Nietzscheltä.
Esseessään "Nietzsche, Genealogia, Historia" Foucault kertoo, miten Nietzschen moraalin analyysi (jota Nietzsche itsekin kutsuu genealogiaksi, die Genealogie) vaikutti hänen omaan ajatteluunsa. Foucault kuvaa genealogian tutkimukseksi niihin asioihin, joiden ajattelemme olevan historiattomia. Tämä pitää sisällään seksuaalisuuden ja muita arkipäivän asioita. Genealogia ei ole tutkimus alkuperästä eikä asioiden lineaarisen kehityksen konstruktio. Sen sijaan se yrittää tarkastella pluralistista ja usein ristiriitaista menneisyyttä, ja paljastaa, miten valta on vaikuttanut käsitysten muodostumiseen.
Foucaultin genealogian käsite on ihmisyksilön aseman historia, joka jäljittää ihmistä ja yhteiskuntaa koskevan ajattelun kehitystä historian läpi. Tälläinen yksilön tai subjektin genealogia selitää tiedon, diskurssien ja objektien alojen rakentumisen viittaamatta subjektiin. Genealogia dekonstruoi totuuden väittäen, että totuus on valtaintressien muovaama. Näin ollen kaikki totuudet ovat kyseenalaistettavissa. Genealogia teoriana korostaa totuuden epäluotettavuutta ja sisältää epäyhtenäisen käsityksen historiasta.
Käsitettä käytetään esimerkiksi naistutkimuksessa, jolloin esimerkiksi sukupuolen genealogiaa tutkittaessa tarkastelun kohteena voi olla sukupuolikäsitteiden ja sukupuolittuneiden käsitteiden historia. [2] Genealogia perustuu siihen feministisen teorian ajatukseen, että sukupuoleen liittyvät asiat eivät ole pysyviä vaan muuttuvia. Tällöin ei pohdita, miten esimerkiksi rakkaus tai rationaalisuus ovat sidoksissa naiseen tai mieheen vaan tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä prosessia, jossa nämä käsitteet ovat sukupuolittuneet tai muuttuneet sukupuolen tekemisen välineiksi. [2]
Feminististä genealogiaa on ja sen suhdetta naistukimukseen on käsitellyt mm. Judith Butler klassikkoteoksessaan Hankala sukupuoli (Gender Trouble). [3]
Kirjallisuutta
- Pulkkinen T. (1994): Sukupuolen genealogiaa eli ristiipukeutuminen ja postmoderni filosofia. Teoksessa Häyry, H ja Häyry, M. (toim.): Ajatus 50: Vapaus ja moraalin perusta. Helsinki: Suomen filosofinen yhdistys.
Viitteet
- ↑ Pulkkinen, T. (1996): The Postmodern and Political Agency. University of Helsinki.
- ↑ a b Oksala, J. ja Werner, L. (2005): Feministisestä filosofiasta feministiseen teoriaan. Tuija Pulkkisen haastattelu. Teoksessa Oksala, J. ja Werner, L. (toim.): Feministinen filosofia. Helsinki: Gaudeamus, s. 119-127. ISBN 951-662-953-9
- ↑ Butler, J. (1990): Hankala sukupuoli. Suomentanut Tuija Pulkkinen ja Leena-Maija Rossi 2006. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 952-662-913X
Aiheesta muualla
Poliittinen postmodernismi. Niin & Näin 3/97.