Ero sivun ”Michelsonin–Morleyn koe” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎top: koe edellytti valon nopeuden 'absoluuttisuutta' (vakioisuutta) - kyse oli eetterituulen mittaamisesta; jos valon nopeus ei olisi ollut silloisen oletuksen mukaan vakio, ei koejärjestely olisi todistanut mitään eetterituulesta; testi perust. vakioisuuteen
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta   Android 
lisäsin linkin
 
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Interferometre Michelson.svg|thumb|[[Michelsonin interferometri]]n toimintaperiaate]]
[[Kuva:Interferometre Michelson.svg|thumb|[[Michelsonin interferometri]]n toimintaperiaate]]
'''Michelsonin-Morleyn koe''' (1887) oli koejärjestely, jolla pyrittiin selvittämään ns. [[valoeetteri|eetterituulen]] vaikutus valon nopeuteen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Applied Physics| Kappale = | Sivu =262 | Selite = | Julkaisija = I. K. International Pvt Ltd | Vuosi = 2010| Tunniste = ISBN 9789380578002 | Viitattu = 5.3.2014| Kieli = {{en}}}}</ref> Kokeen tuloksena eetterituulta ei löydetty. [[Albert Michelson]] sai tämän tutkimuksen ansiosta [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin palkinnon]] 1907.
'''Michelsonin-Morleyn koe''' (1887) oli koejärjestely, jolla pyrittiin selvittämään ns. [[valoeetteri|eetterituulen]] vaikutus valon nopeuteen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Applied Physics| Kappale = | Sivu =262 | Selite = | Julkaisija = I. K. International Pvt Ltd | Vuosi = 2010| Tunniste = ISBN 9789380578002 | Viitattu = 5.3.2014| Kieli = {{en}}}}</ref> Kokeen tuloksena eetterituulta ei löydetty. [[Albert Michelson]] sai tämän tutkimuksen ansiosta [[Nobelin fysiikanpalkinto|Nobelin palkinnon]] 1907. Kokeen toinen järjestäjä oli [[Edward Williams Morley]].


Kokeen lähtökohtana oli ajatus siitä, että maailmankaikkeuden täyttäisi jonkinlainen eetteriksi kutsuttu massaton väliaine, jossa [[sähkömagneettinen säteily]] voisi liikkua. Tällöin maapallon liikkeen eetterin suhteen pitäisi aiheuttaa Maan pinnalla havaittava "eetterituuli". Valon suunnan ja eetterituulen välisen kulman pitäisi vaikuttaa valon nopeuteen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Manoj Thulasidas| Nimeke = The Unreal Universe: A Study in Applied Spirituality| Kappale = | Sivu = 237| Selite = | Julkaisija = Thulasidas | Vuosi = 2007| Tunniste = ISBN 9789810575946 | Viitattu = 5.2.2014| Kieli = {{en}}}}</ref> Kokeen tarkoituksena oli havaita "sivutuuleen" ja "vastatuuleen" liikkuneiden valonsäteiden eri nopeuksista aiheutunut vaihe-ero. Kokeessa ei kuitenkaan onnistuttu saamaan varmaa tulosta, sillä vaikka laitteella mitattiin pieni "nopeus", se mahtui mittausvirheen rajoihin. Koetta pidetään yhtenä kuuluisimmista epäonnistuneista kokeista{{Kenen mukaan|15.11.2021}}.
Kokeen lähtökohtana oli ajatus siitä, että maailmankaikkeuden täyttäisi jonkinlainen eetteriksi kutsuttu massaton väliaine, jossa [[sähkömagneettinen säteily]] voisi liikkua. Tällöin maapallon liikkeen eetterin suhteen pitäisi aiheuttaa Maan pinnalla havaittava "eetterituuli". Valon suunnan ja eetterituulen välisen kulman pitäisi vaikuttaa valon nopeuteen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Manoj Thulasidas| Nimeke = The Unreal Universe: A Study in Applied Spirituality| Kappale = | Sivu = 237| Selite = | Julkaisija = Thulasidas | Vuosi = 2007| Tunniste = ISBN 9789810575946 | Viitattu = 5.2.2014| Kieli = {{en}}}}</ref> Kokeen tarkoituksena oli havaita "sivutuuleen" ja "vastatuuleen" liikkuneiden valonsäteiden eri nopeuksista aiheutunut vaihe-ero. Kokeessa ei kuitenkaan onnistuttu saamaan varmaa tulosta, sillä vaikka laitteella mitattiin pieni "nopeus", se mahtui mittausvirheen rajoihin. Koetta pidetään yhtenä kuuluisimmista epäonnistuneista kokeista{{Kenen mukaan|15.11.2021}}.

Nykyinen versio 1. kesäkuuta 2022 kello 16.11

Michelsonin interferometrin toimintaperiaate

Michelsonin-Morleyn koe (1887) oli koejärjestely, jolla pyrittiin selvittämään ns. eetterituulen vaikutus valon nopeuteen.[1] Kokeen tuloksena eetterituulta ei löydetty. Albert Michelson sai tämän tutkimuksen ansiosta Nobelin palkinnon 1907. Kokeen toinen järjestäjä oli Edward Williams Morley.

Kokeen lähtökohtana oli ajatus siitä, että maailmankaikkeuden täyttäisi jonkinlainen eetteriksi kutsuttu massaton väliaine, jossa sähkömagneettinen säteily voisi liikkua. Tällöin maapallon liikkeen eetterin suhteen pitäisi aiheuttaa Maan pinnalla havaittava "eetterituuli". Valon suunnan ja eetterituulen välisen kulman pitäisi vaikuttaa valon nopeuteen.[2] Kokeen tarkoituksena oli havaita "sivutuuleen" ja "vastatuuleen" liikkuneiden valonsäteiden eri nopeuksista aiheutunut vaihe-ero. Kokeessa ei kuitenkaan onnistuttu saamaan varmaa tulosta, sillä vaikka laitteella mitattiin pieni "nopeus", se mahtui mittausvirheen rajoihin. Koetta pidetään yhtenä kuuluisimmista epäonnistuneista kokeistakenen mukaan?.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Applied Physics, s. 262. I. K. International Pvt Ltd, 2010. ISBN 9789380578002. (englanniksi)
  2. Manoj Thulasidas: The Unreal Universe: A Study in Applied Spirituality, s. 237. Thulasidas, 2007. ISBN 9789810575946. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jaffe, Bernard: Michelson ja valon nopeus. Luontoa tieteen valossa 9. Suom. Reino Tuokko. WSOY, 1962.