Ero sivun ”Mohammad Najibullah” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Mallineeksi |
nimen oikea muoto pastonkielisestä wikistä |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Valtionjohto |
{{Valtionjohto |
||
| nimi = Mohammad Najibullah |
| nimi = Mohammad Najibullah |
||
| alkuperäinen nimi = |
| alkuperäinen nimi = محمد نجيب الله |
||
| kuva = |
| kuva = |
||
| leveys = |
| leveys = |
||
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
| lapset = 3 |
| lapset = 3 |
||
}} |
}} |
||
'''Mohammad Najibullah''' ([[6. elokuuta]] [[1947]] – [[27. syyskuuta]] [[1996]]) oli kommunistisen [[Afganistanin demokraattinen tasavalta|Afganistanin demokraattisen tasavallan]] neljäs ja viimeinen presidentti vuosina 1987–1992. |
'''Mohammad Najibullah''' ({{k-ps|محمد نجيب الله|Muhammad Najib Allah}}, [[6. elokuuta]] [[1947]] – [[27. syyskuuta]] [[1996]]) oli kommunistisen [[Afganistanin demokraattinen tasavalta|Afganistanin demokraattisen tasavallan]] neljäs ja viimeinen presidentti vuosina 1987–1992. |
||
Najibullah liittyi vuonna 1965 [[Afganistanin kansandemokraattinen puolue|Afganistanin kansandemokraattisen puolueen]] (PDPA) [[Parcham]]-siipeen. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi Kabulin yliopistosta vuonna 1975. Vuonna 1977 hänestä tuli puolueen keskuskomitean jäsen. PDPA:n noustessa valtaan 1978 Najibullah oli vallankumouskomitean jäsen. Puolueen maolainen [[Khalq]]-siipi (massat) sai kuitenkin johtoaseman neuvostomieliseen Parcham (lippu) -siipeen nähden. Najibullah lähetettiin lähettilääksi [[Iran]]iin ja erotettiin hallituksesta, minkä jälkeen hän lähti maanpakoon. |
Najibullah liittyi vuonna 1965 [[Afganistanin kansandemokraattinen puolue|Afganistanin kansandemokraattisen puolueen]] (PDPA) [[Parcham]]-siipeen. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi Kabulin yliopistosta vuonna 1975. Vuonna 1977 hänestä tuli puolueen keskuskomitean jäsen. PDPA:n noustessa valtaan 1978 Najibullah oli vallankumouskomitean jäsen. Puolueen maolainen [[Khalq]]-siipi (massat) sai kuitenkin johtoaseman neuvostomieliseen Parcham (lippu) -siipeen nähden. Najibullah lähetettiin lähettilääksi [[Iran]]iin ja erotettiin hallituksesta, minkä jälkeen hän lähti maanpakoon. |
||
Versio 18. elokuuta 2021 kello 18.46
| Mohammad Najibullah | |
|---|---|
| محمد نجيب الله | |
 |
|
| Afganistanin presidentti | |
|
1987–1992
|
|
| Edeltäjä | Haji Mohammed Chamkani |
| Seuraaja | (Abdul Rahim Hatef) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. elokuuta 1947 |
| Kuollut | 27. syyskuuta 1996 (49 vuotta) |
| Puoliso | Fatana Najib |
| Lapset | 3 |
Mohammad Najibullah (pašt. محمد نجيب الله, Muhammad Najib Allah, 6. elokuuta 1947 – 27. syyskuuta 1996) oli kommunistisen Afganistanin demokraattisen tasavallan neljäs ja viimeinen presidentti vuosina 1987–1992.
Najibullah liittyi vuonna 1965 Afganistanin kansandemokraattisen puolueen (PDPA) Parcham-siipeen. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi Kabulin yliopistosta vuonna 1975. Vuonna 1977 hänestä tuli puolueen keskuskomitean jäsen. PDPA:n noustessa valtaan 1978 Najibullah oli vallankumouskomitean jäsen. Puolueen maolainen Khalq-siipi (massat) sai kuitenkin johtoaseman neuvostomieliseen Parcham (lippu) -siipeen nähden. Najibullah lähetettiin lähettilääksi Iraniin ja erotettiin hallituksesta, minkä jälkeen hän lähti maanpakoon.
Najibullah palasi Afganistaniin 1979 neuvostojoukkojen saavuttua maahan ja hänet nimitettiin salaisen poliisin KHAD:n johtoon. Vuonna 1981 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Neuvostoliiton painostuksen myötä Babrak Karmal erosi 1986 pääsihteerin asemasta ja Najibullah seurasi häntä. Karmal jäi vähäksi aikaa presidentiksi.
Najibullah sääti uuden perustuslain, jossa sallittiin monipuoluejärjestelmä, ilmaisuvapaus ja islamilainen oikeusjärjestys. Presidentti sai kuitenkin laajat valtaoikeudet komentaa asevoimia ja poliisia. Najibullah neuvotteli myös neuvostoarmeijan vetäytymisen, josta ilmoitettiin 20. heinäkuuta 1987. Najibullah yritti neuvotella kapinallisten kanssa ja varautui muuttamaan Afganistanin suurvaltablokkeihin sitoutumattomaksi islamilaiseksi valtioksi. Hän piti puheen 7. kesäkuuta 1988 YK:n yleiskokoukselle rauhan saamisesta Afganistaniin.
Kun neuvostojoukot olivat jättäneet maan, Najibullah julisti sen hätätilaan ja erotti muut kuin kommunistit hallituksesta. Neuvostoliitto jatkoi hallituksen tukemista aseilla ja polttoaineella. Kabul pystyi puolustautumaan vielä hajanaisia mujahideen-taistelijoita vastaan ylivoimaisella aseistuksellaan. Maaliskuussa 1990 puolustusministeri Shahnawaz Tanai yritti kuitenkin vallankaappausta Gulbuddin Hekmatyarin tuella.
Najibullah yritti neuvotella YK:n välityksellä rauhasta Ahmad Shah Masoudin kanssa, mutta sopimuksen kaaduttua ilmoitti halustaan luopua vallasta väliaikaishallituksen eduksi. Hän ilmoitti myös kaksikamarisen parlamentin perustamisesta ja "vapaiden ja demokraattisten" vaalien järjestämisestä.
Talvella 1992 Kabul oli ilman polttoainetta ja ruokaa. Kenraali Abdul Rashid Dostumin kapina pohjoisessa alkuvuodesta 1992 heikensi merkittävästi hallituksen asemaa. Najibullah ilmoitti maaliskuussa eroavansa ja 16. huhtikuuta puolue pakotti hänet eroon Bagramin lentokentän ja Charikarin kaupungin menetyksen jälkeen. Mujahideenjoukot valtasivat Kabulin ja Najibullah haki turvapaikkaa YK:n edustustosta josta käsin hän yritti neuvotella itselleen pakomatkaa Intiaan joka oli ollut Najibullahin hallinnon tukija. Valtaan nousseen Burhanuddin Rabbanin hallitus asetti hänet kotiarestiin, muttei pidättänyt häntä.
Talibanit valtasivat Kabulin 1996, jolloin Najibullah raahattiin esille YK:n tarjoamasta turvapaikasta ja ammuttiin, jonka jälkeen hänen ruumiinsa hirtettiin näkyvästi. Hänen ruumiinsa viereen hirtettiin hänen veljensä Shahpur Ahmadzi.[1]
Nykyajan Afganistan on juuttunut ikuiselta tuntuvan sodan ja viranomaisten korruption muodostamaan noidankehään. Najibullah on vallitsevissa olosuhteissa kokenut kansan silmissä arvonnousun. Hänen kuviaan on näkynyt 2010-luvulla kaupungeissa julkisilla paikoilla. Häntä on alettu pitää vahvana ja isänmaallisena johtajana, joka yritti uudenaikaistaa maataan. [2]
Lähteet
- ↑ GUERRILLAS TAKE AFGHAN CAPITAL AS TROOPS FLEE NY Times. 1996. Viitattu 8.12.2018.
- ↑ http://www.thenation.com/article/ideology-and-electricity-soviet-experience-afghanistan/