Ero sivun ”Leirilakki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Viitelista lisätty. Merkkaus: 2017 source edit |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
Vesipartiolippukunnat käyttävät purjehdus- ja leirilakkinaan niin sanottua [[jolla (päähine)|jollaa]] eli kokovalkoista pystylieristä [[merimieshattu]]a. Johtajilla on kiiltolippainen korkeakupuinen Vega-lakki, jossa purjehduskauden aikana 1.5.–30.9. on valkoinen päällinen. |
Vesipartiolippukunnat käyttävät purjehdus- ja leirilakkinaan niin sanottua [[jolla (päähine)|jollaa]] eli kokovalkoista pystylieristä [[merimieshattu]]a. Johtajilla on kiiltolippainen korkeakupuinen Vega-lakki, jossa purjehduskauden aikana 1.5.–30.9. on valkoinen päällinen. |
||
Lakista on olemassa myös ns. kansanpukuversio joka on tehty luonnonvalkoisesta pellavasta. Sen ristikuvio on yleensä punottua villalankaa ja pään ylittävät osat |
Lakista on olemassa myös ns. kansanpukuversio joka on tehty luonnonvalkoisesta pellavasta. Sen ristikuvio on yleensä punottua villalankaa tai moniväristä prta- tai koristenahaa ja pään ylittävät osat voivat mennä yli kiertävän osion joka ei välttämättä ole aivan reunassa kuten partiopäähineessä. |
||
Lakin tekivät tunnetuksi aikoinaan TV-kokit [[Veijo Vanamo]] ja [[Jaakko Kolmonen]] jotka pitivät sellaisia kesäisissä ohjelmissaan; heillä oli myös vastaavat piikkopaidat. |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 27. kesäkuuta 2019 kello 22.41
Leirilakki eli Väinämöisen lakki on partiolaispäähine. Sitä käytetään pääasiassa leireillä ja retkillä. Partiolaisten kielenkäytössä sitä kutsutaan nimellä väiski.
1960-luvulla se oli myös kolkkapoikien päähine, koska vaihtoehtoa eli keltaisin terein koristettua tummansinistä lipallista sudenpentulakkia vierastettiin ja leirilakki koettiin suomalaisempana. Vain ne lippukunnat, joissa kolkkapoikien sijaan oli sudenpentuja, käyttivät lippalakkia.
Leirilakki on perusmuodossaan neljästä sektorinmuotoisesta kankaanpalasta koottu kalotti, jonka reunat ja saumat on peitetty 10 mm leveällä kangasnauhalla, joka muodostaa ristikuvion päälaen yli. Leirilakkia pidetään niin, että yksi valkoisista nauhoista on otsan keskikohdan yläpuolella. Rukouksen aikana ja sisätiloissa leirilakkia kannetaan partiovyön alla.
Leirilakin perusväri on Suomen lipun sininen ja nauhat valkoisia. Routavuosien aikana vuosina 1911–1917 toimineista lippukunnista alun perin helsinkiläisellä, nykyisin Kauniaisissa toimivalla kaksikielisellä Toimen Pojat -lippukunnalla ja vaasalaisella Vaasan Metsäveikot -lippukunnalla on oikeus käyttää väreiltään poikkeavaa leirilakkia: kauniaislaisilla se on khakivärinen tummansinisin nauhoin, vaasalaisilla tummansininen kirkkaanpunaisin nauhoin.
Myöhemmin Limingan Niittykärpät lanseerasivat omat mallinsa joita käyttävät vain omilla jäsenillään [1]
Leirilakista on olemassa myös talviversio: se on muuten samalla kaavalla tehty, paitsi materiaali on kudottu villa ja valkoinen alareunus on noin 10 cm leveä. Päähinettä käytetään talvileireillä ja -tapahtumissa.
Vesipartiolippukunnat käyttävät purjehdus- ja leirilakkinaan niin sanottua jollaa eli kokovalkoista pystylieristä merimieshattua. Johtajilla on kiiltolippainen korkeakupuinen Vega-lakki, jossa purjehduskauden aikana 1.5.–30.9. on valkoinen päällinen.
Lakista on olemassa myös ns. kansanpukuversio joka on tehty luonnonvalkoisesta pellavasta. Sen ristikuvio on yleensä punottua villalankaa tai moniväristä prta- tai koristenahaa ja pään ylittävät osat voivat mennä yli kiertävän osion joka ei välttämättä ole aivan reunassa kuten partiopäähineessä.
Lakin tekivät tunnetuksi aikoinaan TV-kokit Veijo Vanamo ja Jaakko Kolmonen jotka pitivät sellaisia kesäisissä ohjelmissaan; heillä oli myös vastaavat piikkopaidat.
Lähteet
- Puku- ja merkkisääntö PMS, Partiolaisen ohjekirja 1966