Ero sivun ”Lukumerkki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuva
kenollaankin
Rivi 3: Rivi 3:
'''Lukumerkki''' on [[kirkonkirja|kirkonkirjoissa]] käytetty merkintä, jolla ilmaistaan seurakuntalaisten luku- tai muuta taitoa.<ref name=otava/><ref name=vuosikirja/>
'''Lukumerkki''' on [[kirkonkirja|kirkonkirjoissa]] käytetty merkintä, jolla ilmaistaan seurakuntalaisten luku- tai muuta taitoa.<ref name=otava/><ref name=vuosikirja/>


Lukumerkit olivat aluksi kirjavia, mutta 1700-luvulla vakiintui hyvän osaamisen merkiksi rasti eli ”täysiristi”. Huonommin osaava sai osan rastista, esimerkiksi pelkän vinoviivan eli ”puoliristin”, tai vinoviivan ja pisteitä.<ref name=otava/><ref name=vuosikirja/><ref name=lahti/>
Lukumerkit olivat aluksi kirjavia, mutta 1700-luvulla vakiintui hyvän osaamisen merkiksi rasti eli ”täysiristi”. Huonommin osaava sai osan rastista, esimerkiksi pelkän vinoviivan eli ”puoliristin” tai ╲, taikka vinoviivan ja pisteitä.<ref name=otava/><ref name=vuosikirja/><ref name=lahti/>


Toisia merkkejä käytettiin harvemmin kuin toisia. J. E. Hyötyniemi on tilastoinut [[Jokioinen|Jokioisten]] lukuluettelon merkkejä 1700-luvun taitteesta ja todennut, että enimmäkseen käytettiin ristiä ja puoliristiä. Vähäisessä määrin käytettiin niiden kolmisakaraista välimuotoa. Pisteellisiä merkkejä, kuten vinoviivaa kahdella pisteellä tai kahta pistettä, esiintyi ”ylen harvoissa tapauksissa”.<ref name=vuosikirja/>
Toisia merkkejä käytettiin harvemmin kuin toisia. J. E. Hyötyniemi on tilastoinut [[Jokioinen|Jokioisten]] lukuluettelon merkkejä 1700-luvun taitteesta ja todennut, että enimmäkseen käytettiin ristiä ja puoliristiä. Vähäisessä määrin käytettiin niiden kolmisakaraista välimuotoa. Pisteellisiä merkkejä, kuten vinoviivaa kahdella pisteellä tai kahta pistettä, esiintyi ”ylen harvoissa tapauksissa”.<ref name=vuosikirja/>


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 30. toukokuuta 2019 kello 21.00

Tämä artikkeli kertoo kirkonkirjojen merkinnästä. Lukumerkki tarkoittaa myös numeroa.
Ote Jokioisten seurakunnan rippikirjasta 1695–1740. Taulukossa on seurakuntalaisten lukumerkkejä.

Lukumerkki on kirkonkirjoissa käytetty merkintä, jolla ilmaistaan seurakuntalaisten luku- tai muuta taitoa.[1][2]

Lukumerkit olivat aluksi kirjavia, mutta 1700-luvulla vakiintui hyvän osaamisen merkiksi rasti eli ”täysiristi” ╳. Huonommin osaava sai osan rastista, esimerkiksi pelkän vinoviivan eli ”puoliristin” ╱ tai ╲, taikka vinoviivan ja pisteitä.[1][2][3]

Toisia merkkejä käytettiin harvemmin kuin toisia. J. E. Hyötyniemi on tilastoinut Jokioisten lukuluettelon merkkejä 1700-luvun taitteesta ja todennut, että enimmäkseen käytettiin ristiä ja puoliristiä. Vähäisessä määrin käytettiin niiden kolmisakaraista välimuotoa. Pisteellisiä merkkejä, kuten vinoviivaa kahdella pisteellä tai kahta pistettä, esiintyi ”ylen harvoissa tapauksissa”.[2]

Lähteet

  1. a b Otavan iso tietosanakirja. Osa 5, hakusana lukumerkit. Helsinki: Otava, 1963.
  2. a b c J. E. Hyötyniemi: Kristillisyyden taito Jokioisten seurakunnassa ennen ison vihan aikaa, s. 167–188. Teoksessa Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja V. Forssa: Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, 1929. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.5.2019).
  3. Eeva Lahti: Henkilöhistorian tietokannat ja esimerkki niiden käytöstä historiantutkimuksessa, s. 10. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2001. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.5.2019).