Ero sivun ”Lockheed F-80 Shooting Star” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
kh; toistelun poistoa - saman termin repetenssiä. |
fix; muot. tarpeetonta poistettu.+yhtenäistystä kirjalliseen lähdetietoon liittyen. |
||
| Rivi 63: | Rivi 63: | ||
|} |
|} |
||
'''Lockheed F-80 Shooting Star''' oli ensimmäinen yhdysvaltalainen merkittäviä määriä valmistettu [[suihkuhävittäjä]]. F-80 oli ensimmäinen taistelussa käytetty yhdysvaltalainen suihkuhävittäjä, minkä lisäksi konetyyppi rikkoi kehityshistoriansa aikana useita nopeusennätyksiä.<ref name="militaryfactory">{{Verkkoviite | Osoite =https://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=86 | Nimeke =Lockheed P-80 / F-80 Shooting Star | Julkaisu =militaryfactory.com | Viitattu =27.12.2018 | Kieli ={{en}}}}</ref> Konetyyppi oli kaikkein ensimmäisin yli 1 000 km/t vaakalennossa ylittänyt lentokone, jonka suorituksen myös FAI ([[kansainvälinen ilmailuliitto]]) hyväksyi. Ennätyksen teki A. |
'''Lockheed F-80 Shooting Star''' oli ensimmäinen yhdysvaltalainen merkittäviä määriä valmistettu [[suihkuhävittäjä]]. F-80 oli ensimmäinen taistelussa käytetty yhdysvaltalainen suihkuhävittäjä, minkä lisäksi konetyyppi rikkoi kehityshistoriansa aikana useita nopeusennätyksiä.<ref name="militaryfactory">{{Verkkoviite | Osoite =https://www.militaryfactory.com/aircraft/detail.asp?aircraft_id=86 | Nimeke =Lockheed P-80 / F-80 Shooting Star | Julkaisu =militaryfactory.com | Viitattu =27.12.2018 | Kieli ={{en}}}}</ref> Konetyyppi oli kaikkein ensimmäisin yli 1 000 km/t vaakalennossa ylittänyt lentokone, jonka suorituksen myös FAI ([[kansainvälinen ilmailuliitto]]) hyväksyi. Ennätyksen teki A. Boyd 19. kesäkuuta 1947. Uusi nopeusennätys oli tuolloin 1 003,7 km/h.<ref>MMM 1955: s. 203.</ref> |
||
== Historia == |
== Historia == |
||
| Rivi 75: | Rivi 75: | ||
Lockheed otti tavoitteekseen brittiläisen [[Gloster Meteor]]in 991 km/h nopeudellaan asettaman [[Vaakalennon ilmannopeusennätys|vaakalennon ilmannopeusennätyksen]] rikkomisen. Ennätystä lähdettiin hakemaan riisutulla P-80R -ennätyskoneella, jonka aseistus oli korvattu lisäpolttoaineella, ja jonka ulkoista muotoilua oli virtaviivaistettu muun muassa imuaukkojen ja muiden ilmanvastusta tuottaneiden paikkojen osalta. Koneessa oli myös varustettu viritetyllä [[Allison J33|Allison J33-A-21]] -suihkumoottorilla, joka kykeni tuottamaan 22,59 kilonewtonin työntövoiman vesi-alkoholiruiskutusjärjestelmän avulla.<ref name="militaryfactory"/> |
Lockheed otti tavoitteekseen brittiläisen [[Gloster Meteor]]in 991 km/h nopeudellaan asettaman [[Vaakalennon ilmannopeusennätys|vaakalennon ilmannopeusennätyksen]] rikkomisen. Ennätystä lähdettiin hakemaan riisutulla P-80R -ennätyskoneella, jonka aseistus oli korvattu lisäpolttoaineella, ja jonka ulkoista muotoilua oli virtaviivaistettu muun muassa imuaukkojen ja muiden ilmanvastusta tuottaneiden paikkojen osalta. Koneessa oli myös varustettu viritetyllä [[Allison J33|Allison J33-A-21]] -suihkumoottorilla, joka kykeni tuottamaan 22,59 kilonewtonin työntövoiman vesi-alkoholiruiskutusjärjestelmän avulla.<ref name="militaryfactory"/> |
||
Huomattavista muutostöistä huolimatta P-80R:n ensimmäinen ennätysyritys floppasi koneen jäädessä huomattavasti asetetusta tavoitenopeudesta. Toinen yritys tuotti kuitenkin tulosta. P-80R rikkoi samalla sekä Meteorin aiemmin asettaman [[Kansainvälinen ilmailujärjestö|kansainvälisen ilmailujärjestön]] kriteerit täyttävän nopeusennätyksen että 1 000 km/h rajapyykin saavutettuaan 1 004 km/h huippunopeuden vaakalennossa.<ref name="militaryfactory"/><ref>MMM |
Huomattavista muutostöistä huolimatta P-80R:n ensimmäinen ennätysyritys floppasi koneen jäädessä huomattavasti asetetusta tavoitenopeudesta. Toinen yritys tuotti kuitenkin tulosta. P-80R rikkoi samalla sekä Meteorin aiemmin asettaman [[Kansainvälinen ilmailujärjestö|kansainvälisen ilmailujärjestön]] kriteerit täyttävän nopeusennätyksen että 1 000 km/h rajapyykin saavutettuaan 1 004 km/h huippunopeuden vaakalennossa.<ref name="militaryfactory"/><ref>MMM 1955: s. 203.</ref> |
||
F-80 oli suunniteltu ensisijaisesti korkealla toimivaksi torjuntahävittäjäksi, mutta [[Korean sota|Korean sodassa]] [[F-86 Sabre]]t korvasivat ne siinä tehtävässä. F-80C:tä käytettiin sen jälkeen hävittäjä-pommittajana, pääasiassa matalahyökkäyksiin raketein, pommein ja [[napalm]]illa. 8. marraskuuta 1950 lt. Russell J. Brown ampui alas F-80C-koneellaan [[MiG-15]]-koneen ensimmäisessä suihkukoneiden välillä käydyssä ilmataistelussa.<ref>http://www.aviation-history.com/lockheed/p80.html</ref> |
F-80 oli suunniteltu ensisijaisesti korkealla toimivaksi torjuntahävittäjäksi, mutta [[Korean sota|Korean sodassa]] [[F-86 Sabre]]t korvasivat ne siinä tehtävässä. F-80C:tä käytettiin sen jälkeen hävittäjä-pommittajana, pääasiassa matalahyökkäyksiin raketein, pommein ja [[napalm]]illa. 8. marraskuuta 1950 lt. Russell J. Brown ampui alas F-80C-koneellaan [[MiG-15]]-koneen ensimmäisessä suihkukoneiden välillä käydyssä ilmataistelussa.<ref>http://www.aviation-history.com/lockheed/p80.html</ref> |
||
Versio 2. tammikuuta 2019 kello 19.27
| F-80/P-80A Shooting Star | ||
|---|---|---|
 | ||
| Kuvaus | ||
| Kuvaus | yksipaikkainen hävittäjä | |
| Miehistö | yksi lentäjä | |
| Ensilento | 8. tammikuuta 1944 | |
| Valmistaja | Lockheed | |
| Mitat | ||
| Pituus | 10,49 m | |
| Kärkiväli | 11,81 m | |
| Korkeus | 3,43 m | |
| Siipien pinta-ala | 22,07 m² | |
| Paino | ||
| Tyhjäpaino | 3 819 kg | |
| Lastattuna | 6 551 kg | |
| Maksimi lentoonlähtöpaino | 7 646 kg | |
| Voimanlähde | ||
| Moottori | Allison J33-A-35 Turbojet | |
| Työntövoima | 24,0 kN | |
| Suorituskyky | ||
| Suurin nopeus | 966 km/h | |
| Normaali lentonopeus | 660 km/h | |
| Lentomatka | 1 754 km (F-80C) | |
| Lakikorkeus | 14 000 m | |
| Nousunopeus | 1 524 m/min | |
| Aseistus | ||
| Aseet | kuusi 12,7-millistä konekivääriä | |
| Pommit | kaksi 450 kilogramman pommia | |
| Raketit | 10–16 rakettia | |
Lockheed F-80 Shooting Star oli ensimmäinen yhdysvaltalainen merkittäviä määriä valmistettu suihkuhävittäjä. F-80 oli ensimmäinen taistelussa käytetty yhdysvaltalainen suihkuhävittäjä, minkä lisäksi konetyyppi rikkoi kehityshistoriansa aikana useita nopeusennätyksiä.[1] Konetyyppi oli kaikkein ensimmäisin yli 1 000 km/t vaakalennossa ylittänyt lentokone, jonka suorituksen myös FAI (kansainvälinen ilmailuliitto) hyväksyi. Ennätyksen teki A. Boyd 19. kesäkuuta 1947. Uusi nopeusennätys oli tuolloin 1 003,7 km/h.[2]
Historia
Koneen suunnittelu alkoi vuonna 1943 brittiläisen de Havilland H.1B -suihkumoottorin ympärille, joka pian vaihdettiin General Electricin tai Allisonin valmistamaan kopioon. Konemallista tuli tavanomainen; kokometallinen, alatasoinen ja nokkapyörätelineellä varustettu. Koneen suunnitteluryhmää johti Clarence "Swede" Johnson (Kelly Johnson).
XP-80:ksi nimetty prototyyppi teki ensilentonsa 8. tammikuuta 1944. Sen moottorina oli de Havilland Vampire-hävittäjän prototyypistä otettu Halford H1 (myöhemmin 'Goblin') suihkumoottori. Lockheedin pääkoelentäjä Milo Burcham kuoli 20. lokakuuta 1944 lentäessään koneen toisella prototyypillä. Myös lentäjä-ässä Richard Bong kuoli koelentämänsä P-80:n maahansyöksyssä. Shooting Star tuli palveluskäyttöön vuoden 1945 alkupuolella ja 45 toimitettiin USAF:ille ennen sodan loppua.
Neljä P-80-konetta lähetettiin Eurooppaan esiteltäväksi, mutta yhden tuhouduttua esittelylennolla Englannissa moottorin sytyttyä palamaan, konetyyppi asetettiin lentokieltoon ja toinen maailmansota päättyi, ennen kuin konetta käytettiin taistelulennoilla. Sodan loputtua 5 000 koneen tilaus supistui 2 000 kappaleeseen. P-80A, P-80B ja P-80C malleja valmistettiin ennen tuotannon loppumista 1950 1 715 konetta, joista 798 oli P-80C mallia. Vuonna 1948 "P"-merkinnät (Pursuit) muutettiin "F"-alkuisiksi (Fighter, hävittäjä).
Lockheed otti tavoitteekseen brittiläisen Gloster Meteorin 991 km/h nopeudellaan asettaman vaakalennon ilmannopeusennätyksen rikkomisen. Ennätystä lähdettiin hakemaan riisutulla P-80R -ennätyskoneella, jonka aseistus oli korvattu lisäpolttoaineella, ja jonka ulkoista muotoilua oli virtaviivaistettu muun muassa imuaukkojen ja muiden ilmanvastusta tuottaneiden paikkojen osalta. Koneessa oli myös varustettu viritetyllä Allison J33-A-21 -suihkumoottorilla, joka kykeni tuottamaan 22,59 kilonewtonin työntövoiman vesi-alkoholiruiskutusjärjestelmän avulla.[1]
Huomattavista muutostöistä huolimatta P-80R:n ensimmäinen ennätysyritys floppasi koneen jäädessä huomattavasti asetetusta tavoitenopeudesta. Toinen yritys tuotti kuitenkin tulosta. P-80R rikkoi samalla sekä Meteorin aiemmin asettaman kansainvälisen ilmailujärjestön kriteerit täyttävän nopeusennätyksen että 1 000 km/h rajapyykin saavutettuaan 1 004 km/h huippunopeuden vaakalennossa.[1][3]
F-80 oli suunniteltu ensisijaisesti korkealla toimivaksi torjuntahävittäjäksi, mutta Korean sodassa F-86 Sabret korvasivat ne siinä tehtävässä. F-80C:tä käytettiin sen jälkeen hävittäjä-pommittajana, pääasiassa matalahyökkäyksiin raketein, pommein ja napalmilla. 8. marraskuuta 1950 lt. Russell J. Brown ampui alas F-80C-koneellaan MiG-15-koneen ensimmäisessä suihkukoneiden välillä käydyssä ilmataistelussa.[4]
T-33
Lockheed valmisti koneesta myös pidemmällä rungolla varustettua kaksipaikkaista T-33A "T-bird" harjoituskonetta, joka säilyi tuotannossa vuoteen 1959 ja jota valmistettiin lisenssillä myös Japanissa ja Kanadassa. T-33 valmistettiin lähes 7 000 kappaletta ja sitä käytettiin 20 eri maassa.
Lähteet
- ↑ a b c Lockheed P-80 / F-80 Shooting Star militaryfactory.com. Viitattu 27.12.2018. (englanniksi)
- ↑ MMM 1955: s. 203.
- ↑ MMM 1955: s. 203.
- ↑ http://www.aviation-history.com/lockheed/p80.html
- MMM 1955; Mitä-Missä-Milloin - Kansalaisen Vuosikirja 1955: s. 202-203.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lockheed F-80 Shooting Star Wikimedia Commonsissa
