Ero sivun ”Liljeblomin talo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 31: | Rivi 31: | ||
[[Nahkuri]] Sigfrid Tornbergin rakennuttaman kiinteistön päärakennus valmistui 1831. Rakennuksen julkisivuvuoraus ja maalaus tehtiin vasta vuosina 1847–1852. Päärakennuksen lisäksi tontilla oli myös muita rakennuksia, joissa oli muun muassa leivintupa, liiteri, navetta, talleja, nahkurinverstas ja heinälato.<ref name="5kanta"/> Piharakennukset on myöhemmin purettu. |
[[Nahkuri]] Sigfrid Tornbergin rakennuttaman kiinteistön päärakennus valmistui 1831. Rakennuksen julkisivuvuoraus ja maalaus tehtiin vasta vuosina 1847–1852. Päärakennuksen lisäksi tontilla oli myös muita rakennuksia, joissa oli muun muassa leivintupa, liiteri, navetta, talleja, nahkurinverstas ja heinälato.<ref name="5kanta"/> Piharakennukset on myöhemmin purettu. |
||
Nimensä talo on saanut ensinnäkin Henrietta Liljeblomilta, eli Sigfrid Tornbergin tyttäreltä, jolle rakennus periytyi ja joka asui talossa kauan, |
Nimensä talo on saanut ensinnäkin Henrietta Liljeblomilta (1836-1918, puoliso Toussiant Wilhelm Liljeblom), eli Sigfrid Tornbergin tyttäreltä, jolle rakennus periytyi ja joka asui talossa kauan perheineen, viimeiset vuosikymmenet leskenä. Viimeisenä Liljeblomina talossa asui Henrietta ja Toussaint W. Liljeblomin tytär Elin Liljeblom (1870-1954), englannin kielen opettaja monissa Oulun kouluissa. Kaupungin omistukseen kiinteistö siirtyi 1964. Vuonna 1966 vahvistetun ns. monumentaaliasemakaavan mukaan koko kortteli oli varattu huoltoasemalle ja pysäköintialueeksi. Useiden järjestöjen tekemän suojeluesityksen jälkeen valtioneuvosto suojeli Liljeblomin talon 22. lokakuuta 1987 rakennussuojelulain nojalla. Kaupunki myi rakennuksen 1994.<ref name="5kanta"/> |
||
Rakennus kunnostettiin vuosina 1995–1997. Korjaustöiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Heikki Viiri ja Juha Paavo Mikkola. Talon omistajille Merja ja Ilari Kerolalle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, esimerkillisestä restauroinnista ja korjaustyöstä vuonna 1998.<ref name="5kanta"/> |
Rakennus kunnostettiin vuosina 1995–1997. Korjaustöiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Heikki Viiri ja Juha Paavo Mikkola. Talon omistajille Merja ja Ilari Kerolalle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, esimerkillisestä restauroinnista ja korjaustyöstä vuonna 1998.<ref name="5kanta"/> |
||
Versio 25. tammikuuta 2017 kello 10.29
| Liljeblomin talo | |
|---|---|
 Liljeblomin talo keväällä 2015. |
|
| Osoite | Torikatu 30 |
| Sijainti | Oulu, Vanhatulli |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | Asuinrakennus |
| Valmistumisvuosi | 1831 |
| Rakennuttaja | Sigfrid Tornberg |
| Omistaja | Yksityisomistuksessa |
| Tyylisuunta | Empiretyyli |
| Runkorakenne | Puuhirsi |
| Julkisivumateriaali | Puu |
 |
|
Liljeblomin talo on empiretyylinen kaupunkitalo Torikadun varrella Vanhatullin kaupunginosassa Oulussa. Rakennuksen naapurissa sijaitsevat Waenerbergin ja Riekin talot. Asuinkäytön lisäksi rakennuksessa on toiminut myös postikonttori[1].
Nahkuri Sigfrid Tornbergin rakennuttaman kiinteistön päärakennus valmistui 1831. Rakennuksen julkisivuvuoraus ja maalaus tehtiin vasta vuosina 1847–1852. Päärakennuksen lisäksi tontilla oli myös muita rakennuksia, joissa oli muun muassa leivintupa, liiteri, navetta, talleja, nahkurinverstas ja heinälato.[2] Piharakennukset on myöhemmin purettu.
Nimensä talo on saanut ensinnäkin Henrietta Liljeblomilta (1836-1918, puoliso Toussiant Wilhelm Liljeblom), eli Sigfrid Tornbergin tyttäreltä, jolle rakennus periytyi ja joka asui talossa kauan perheineen, viimeiset vuosikymmenet leskenä. Viimeisenä Liljeblomina talossa asui Henrietta ja Toussaint W. Liljeblomin tytär Elin Liljeblom (1870-1954), englannin kielen opettaja monissa Oulun kouluissa. Kaupungin omistukseen kiinteistö siirtyi 1964. Vuonna 1966 vahvistetun ns. monumentaaliasemakaavan mukaan koko kortteli oli varattu huoltoasemalle ja pysäköintialueeksi. Useiden järjestöjen tekemän suojeluesityksen jälkeen valtioneuvosto suojeli Liljeblomin talon 22. lokakuuta 1987 rakennussuojelulain nojalla. Kaupunki myi rakennuksen 1994.[2]
Rakennus kunnostettiin vuosina 1995–1997. Korjaustöiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Heikki Viiri ja Juha Paavo Mikkola. Talon omistajille Merja ja Ilari Kerolalle myönnettiin Oulun läänin rakennussuojelupalkinto, Viisikanta-palkinto, esimerkillisestä restauroinnista ja korjaustyöstä vuonna 1998.[2]
Lähteet
- ↑ Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 1., s. 43-44. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:115. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-53-X.
- ↑ a b c Kovalainen, Pasi; Passoja, Brita ja Turpeinen, Juhani: Viisikanta - hyvää rakennussuojelua, s. 60-63. Oulun läänin rakennussuojelupalkinnot 1990-2005. Helsinki: Rakennustieto Oy, 2008. ISBN 978-951-682-899-5.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liljeblomin talo Wikimedia Commonsissa
