Riekin talo
| Riekin talo | |
|---|---|
 |
|
| Osoite | Torikatu 26 |
| Sijainti | Oulu, Vanhatulli |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | puutalorakennus |
| Valmistumisvuosi | 1900 |
| Suunnittelija | Jacob William Lillqvist |
| Rakennuttaja | Frans Adolf Riekki |
| Omistaja | Finnkarelco |
| Runkorakenne | puu |
| Julkisivumateriaali | puuverhoilu |
| Kerrosluku | 1 alun perin, mutta 3 uusimman remontoinnin jälkeen |
|
Vuonna 1936 lääninarkkitehti Gustaf Strandberg teki muutossuunnitelmat, kun rakennus muutettiin yksinomaan asuinkäyttöön. |
|
 |
|
Riekin eli Santaholman talo on vuonna 1900 Oulun Saaristonkadun ja Torikadun kulmaan rakennettu puutalo, jonka suunnitteli rakennusmestari Jacob William Lillqvist. Talo suunniteltiin alun perin yhdistetyksi kauppa- ja asuinrakennukseksi. Rakennus on museoviraston suojelema.
Riekin perheen omistuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppaneuvos Frans Adolf Riekki (1861–1934) osti tontin vuonna 1899 Höckertin suvulta. Tontille rakennettiin uusi talo vuonna 1900 alun perin kauppaneuvos Riekin sekatavarakaupaksi ja hänen perheensä asunnoksi. Kauppatilat olivat Saaristonkadun ja asuintilat Torikadun puolella. Kauppaan kuljettiin Torikadun ja Saaristonkadun kulmasta.
Pudasjärveltä syntyisin olleella kauppaneuvos Riekillä oli hyvät kauppasuhteet Koillismaalle. Niinpä pihapiirissä oli talli, jossa majoitettiin kaukaa tulleiden asiakkaiden hevosia. Rahdin kuljetukseen käytettiin talvisin myös poroja.
Kauppaneuvos Riekin poika oli Esko Riekki, joka toimi vuonna 1915 kotoaan käsin Oulusta jääkäriliikkeessä "alas" eli Saksaan menevien etappimiehenä ja värväysorganisaattorina. Esko Riekki kuitenkin jäi kiinni ja vietiin vangittuna Pietariin eli kalterijääkäriksi. Rakennus oli siis Esko Riekin lapsuudenkoti. Itsenäisyyden alkuvaiheessa Esko Riekki toimi Etsivän keskuspoliisin päällikkönä 1920- ja 1930-luvuilla.
Santaholman omistuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1935 liikemies Oskari Santaholma osti rakennuksen Riekin perikunnalta. Hän muutatti rakennuksen asuinkäyttöön. Samassa yhteydessä muutettiin rakennuksen sisäänkulkua. Muutokset tehtiin lääninarkkitehti Gustaf Strandbergin piirustusten mukaisesti vuonna 1936.
Oulun kaupungin omistuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1973 rakennus siirtyi Oulun kaupungin omistukseen. Rakennus toimi nuorisotalona, ja vuoteen 2007 rakennuksessa toimi nuorisokahvila Waldana. Rakennus oli tyhjillään vuodesta 2007.[1]
Finnkarelcon omistuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finnkarelco osti tarjouskilpailussa rakennuksen Oulun kaupungilta vuonna 2012 ja vuokrasi tontin 60 vuodeksi Oulun kaupungilta. Joulukuussa 2013 valmistuneen remontin jälkeen rakennuksessa toimivat kahvilaravintola ja toimistoja. Kunnostamisen yhteydessä kaavamuutos mahdollisti kellari- ja ullakkokerroksen käyttöönoton. Kellarikerrokseen tuli remontin seurauksena ravintolatiloja samoin kuin katutason kerrokseen. Ullakkotiloista tuli toimistotiloja.[2],[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lackman, Matti: Esko Riekki – jääkärivärväri, Etsivän Keskuspoliisin päällikkö, SS-pataljoonan luoja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Hki, 2007. ISBN 978-951-746-817-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sankala, Kari: Riekin taloon kulttuurikahvila 30.11.2011. Kaleva. Viitattu 10.5.2010.
- ↑ Riekin talo Finnkarelco. Viitattu 22.3.2016.
- ↑ Riekin talo heräsi henkiin 30.12.2013. Finnkarelco. Viitattu 22.3.2016.