Uralilainen foneettinen aakkosto

Uralilainen foneettinen aakkosto eli suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (SUT) tai suomalais-ugrilainen transkriptio on foneettinen aakkosto, jolla voidaan täsmällisesti esittää kielen foneemeja. Se on kehitetty erityisesti uralilaisten kielten tarkekirjoitusta varten. Samaa järjestelmää käytetään myös eri tavoin täydennettynä turkkilaiskielten kuvaamisessa. Tämä johtuu siitä, että aikoinaan suomalais-ugrilaisten kielten tutkijoilla oli suuri vaikutus myös turkkilaiskielten tutkimuksen kehitykseen.

Kaikki tarkekirjoituksella kirjoitettu teksti on kursiivissa (tai pitäisi olla, jos tekniset seikat tässä sallisivat).

Peruskirjaimisto

Suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa käytetään seuraavia latinalaisperäisen kirjaimiston merkkejä:

• a ä b e f g h i j k l m n o ö p q r s š t u ü v w x y z ž (sekä c-kirjainta nurinkäännettynä).

Lisäksi käytetään muihin kirjaimistoihin kuuluvia kirjaimia:

• kreikkalaisista: α β γ δ ε η ϑ ϰ π ϱ τ φ χ ψ

• kyrillisistä: л

• puolalaisista: ł

• norjalais-tanskalaisista: æ ø

• islantilaisista: ð

• ranskalaisista: œ

Kapiteelikirjaimet

Kursiivityyppisellä kapiteelikirjaimella osoitetaan tavallisesti soinnillisena esiintyvän äänteen soinnittomuutta:

• A Ä Æ D Đ E I J L Ł M N R U Ü V W ϒ Л Ψ

Vakiintuneen käytännön mukaan merkitään kapiteelikirjaimilla myös sellaisia konsonantteja, jotka ovat joko soinnittomia tai puolisoinnillisia. Tällaisia tapauksia ovat varsinkin seuraavat:

• B D G Z Ž

Mikäli halutaan selvemmin erottaa konsonantin soinnittomuus ja puolisoinnillisuus, käytetään puolisoinnillisen merkkinä pistettä kapiteelikirjaimen yllä, esim. Ż.

Äänteen soinnittomuus voidaan osoittaa myös alla olevalla viivalla, esim. a b. Tätä tapaa käytetään aina o ö ø ε a ä η -äänteiden soinnittomuutta osoitettaessa.

Kahden äänteen välistä soinnitonta siirtymä-äännettä, johon voi liittyä laryngaalihälyä, merkitään H:lla. (Tämän sijalla on toisinaan käytetty nurinkäännettyä c-kirjainta: ɔ.)

Lisäksi käytetään seuraavia kapiteelikirjaimia:

• Kapiteeli-Κ = soinniton palataalinen maiskausäänne, avulsiivi (ϰ = soinnillinen).
• Kapiteeli-Τ= soinniton dentaalinen maiskausäänne (τ = soinnillinen).
• Kapiteeli-Π= soinniton labiaalinen maiskausäänne (π = soinnillinen).
• Kapiteeli-Ρ = soinniton uvulaarinen tremulantti.

ˀ-merkillä osoitetaan soinniton laryngaaliklusiili, ja
ᴤ-merkillä osoitetaan soinnillinen laryngaalispirantti.

Nurinkäännetyt kirjaimet

Nurinkäännetyllä vokaalimerkillä (ɒ ə ᴉ ɜ jne.) osoitetaan redusoitunutta (vajaaääntöistä) vokaalia. Redusoituneisuus voidaan osoittaa myös kirjaimen alla olevalla pienellä "koukulla" ( ˛ ) (ą ę į jne.). Tätä tapaa käytetään osoitettaessa äänteiden o u ü ᴐ ø æ redusoituneisuutta, ellei sitten niitä käännetä kyljelleen (ᴑ ᴝ ᴓ jne.)

Yhdenlaista nurinkäännettyä y-kirjainta (ɦ) käytetään soinnillisen h:n merkkinä.

Nurinkäännettyä m-kirjainta voidaan käyttää keskivokaalisen u:n merkkinä (ɯ = u̮ )

Nurinkäännetty c-kirjaimella (ᴐ) osoitetaan puoliväljä o-äänne.

Nurinkäännetty kapiteeli-C = soinniton, puoliväljä o.

Nurinkäännettyä r-kirjainta (ɹ) käytetään soinnillisen täryttömän puolitremulantin merkkinä (nurinkäännetty kapiteeli-R eli ᴚ = vastaava soinniton äänne).

Pienikokoiset kirjaimet

Rivin ylälaidassa olevilla pienikokoisilla kirjaimilla osoitetaan ylilyhyet švaavokaalit, siirtymä-äänteet ja yleensäkin ylilyhyet äänteet, esim. suomen kol^ome, mä^jen.

Pienikokoinen rivinylinen pisteetön kursiivikysymysmerkki ( ˀ ) osoittaa soinnitonta lujaa aluketta tai lopuketta.

Rivinalinen pienikokoinen kirjain osoittaa edellä tai jäljessä olevan äänteen aiheuttamaa sivuartikulaatiota, esim. a_o = labiaalistunut (pyöristynyt) a (a:n ja α:n välinen äänne), l_u = u-väritteinen l.

Tarkkeet eli diakriittiset merkit

• ~ osoittaa kirjaimen yllä äänteen vahvaa nasaalisuutta tai naso-oraalisuutta (esim. ã, õ). Kirjaimen alla se osoittaa heikkoa nasaalisuutta tai naso-oraalisuutta (esim. ḛ, ḭ).
• ‹ kirjaimen alla osoittaa äänteen artikulaatiopaikan lievää takaisuutta, esim. t͔.
• › kirjaimen alla osoittaa äänteen artikulaatiopaikan lievää etisyyttä, esim. e͕.
• v kirjaimen yllä osoittaa konsonantin voimakasta hankaushälyisyyttä, esim. š, frikotremulantti ř.
• v kirjaimen alla osoittaa vokaalin väljyyttä tai konsonantin höllyyttä, esim. u̬. Kirjaimen jäljessä rivin alareunassa se osoittaa äänteen huuliartikulaation lavenemista eli delabiaalistumista, esim. o_v.
• ^ kirjaimen alla osoittaa vokaalin lievää suppeutta (esim. o̭ ) ja konsonantin lievää dorsaalista liudentuneisuutta (esim. k̭ ). Kirjaimen jäljessä se osoittaa konsonantin tiukkuutta (esim. s ̭).
• ^· kirjaimen yllä osoittaa vokaalin lievää suppeutta (ė = ḙ ) tai konsonantin puolisoinnillisuutta (Ġ = puolisoinnillinen media, ṫ = puolisoinnillinen tenuis).
• . kirjaimen alla osoittaa äänteen suurta takaisuutta (ṭ = kakuminaalinen t, ẹ = taka-e ).
• ¨ kirjaimen yllä osoittaa (eräissä) tapauksissa) etuvokaalisuutta (ä ö ü) tai konsonantin interdentaalisuutta (esim. ẗ).
• ¨ kirjaimen alla osoittaa uvulaarisuutta (esim. k̤).
• ´ kirjaimen päällä tai jäljessä ylhäällä osoittaa konsonantin liudentuneisuutta, esim. ń, d´.
• ° kirjaimen alla osoittaa konsonantin sonanttisuutta (eli konsonanttia, joka toimii vokaalin sijassa), esim. r̥, l̥.
• ^c kirjaimen jäljessä osoittaa klusiilin aspiraatiota, p^c.

(TÄMÄ ON VIELÄ KESKEN)