Ero sivun ”Partahöylä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Typo, sanamuoto. |
p typo |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
Höylätyyppisen parranajovälineen patentoi ensimmäisenä englantilainen keksijä [[William Henson]] vuonna 1847. Kyseinen patentti kuvailee kampamaisen suojuksen joka voidaan kiinnittää sekä partaveitseen että kuokkaa muistuttavaan pieneen välineeseen johon on kiinnitetty sopivassa leikkauskulmassa oleva terä.<ref>Waits s. 11</ref><ref name="mentalfloss"/> Vuonna 1876 yhdysvaltalaiset veljekset Frederick ja Otto Kampfe patentoivat Star-nimisen partahöylän, joka erosi sitä edeltäneistä höylistä lisäämällä terän lähelle syvennyksen johon saippua ja leikatut partakarvat kerääntyivät ajon aikana.<ref>McKibben s. 5</ref><ref>Waits s. 51-53</ref> Omintakeista oli myös koveraksi hiottu terä, joka kiinnitettiin paikalleen kahdella salpamaisella nipistinmekanismilla. Tästä tuli yksiteräisten höylien [[de facto -standardi]] noin 40:n vuoden ajaksi.<ref>Waits s. 53</ref> Käytännössä terä oli lyhyt pätkä partaveistä joka piti ennen käyttöä kiinnittää erityiseen telineeseen, teroittaa nahkavyön avulla ja lähettää välillä ammattimiehen hiottavaksi.<ref>McKibbens s. 5-6</ref> |
Höylätyyppisen parranajovälineen patentoi ensimmäisenä englantilainen keksijä [[William Henson]] vuonna 1847. Kyseinen patentti kuvailee kampamaisen suojuksen joka voidaan kiinnittää sekä partaveitseen että kuokkaa muistuttavaan pieneen välineeseen johon on kiinnitetty sopivassa leikkauskulmassa oleva terä.<ref>Waits s. 11</ref><ref name="mentalfloss"/> Vuonna 1876 yhdysvaltalaiset veljekset Frederick ja Otto Kampfe patentoivat Star-nimisen partahöylän, joka erosi sitä edeltäneistä höylistä lisäämällä terän lähelle syvennyksen johon saippua ja leikatut partakarvat kerääntyivät ajon aikana.<ref>McKibben s. 5</ref><ref>Waits s. 51-53</ref> Omintakeista oli myös koveraksi hiottu terä, joka kiinnitettiin paikalleen kahdella salpamaisella nipistinmekanismilla. Tästä tuli yksiteräisten höylien [[de facto -standardi]] noin 40:n vuoden ajaksi.<ref>Waits s. 53</ref> Käytännössä terä oli lyhyt pätkä partaveistä joka piti ennen käyttöä kiinnittää erityiseen telineeseen, teroittaa nahkavyön avulla ja lähettää välillä ammattimiehen hiottavaksi.<ref>McKibbens s. 5-6</ref> |
||
Yhdysvaltalainen kauppamatkustaja [[King Camp Gillette]] patentoi kaksipuolisia, kertakäyttöisiä teriä käyttävän partahöylän vuonna 1901.<ref>McKibben s. 6</ref> Keksintö menestyi varsin hyvin ja vuoteen 1906 mennessä Gilletten perustama yhtiö [[The Gillette Company]] myi partahöyliä 300 000 kappaletta vuodessa.<ref name="mentalfloss"/> Yhdysvaltain markkinajohtajaksi Gillette päätyi kuitenkin vasta ensimmäisen maailmansodan aikana: vuonna 1918 [[Yhdysvaltain asevoimat]] päätti jakaa kaikille varusmiehille Gilletten valmistamat parranajovälineet. Sodan päätyttyä tämä loi suuren kysynnän |
Yhdysvaltalainen kauppamatkustaja [[King Camp Gillette]] patentoi kaksipuolisia, kertakäyttöisiä teriä käyttävän partahöylän vuonna 1901.<ref>McKibben s. 6</ref> Keksintö menestyi varsin hyvin ja vuoteen 1906 mennessä Gilletten perustama yhtiö [[The Gillette Company]] myi partahöyliä 300 000 kappaletta vuodessa.<ref name="mentalfloss"/> Yhdysvaltain markkinajohtajaksi Gillette päätyi kuitenkin vasta ensimmäisen maailmansodan aikana: vuonna 1918 [[Yhdysvaltain asevoimat]] päätti jakaa kaikille varusmiehille Gilletten valmistamat parranajovälineet. Sodan päätyttyä tämä loi suuren kysynnän partaterille Gilletten partahöylään tottuneiden sotilaiden kotouduttua.<ref>McKibben s. 18-20</ref> |
||
Partaterät valmistettiin enimmäkseen [[Hiiliteräs|hiiliteräksestä]] kunnes [[Wilkinson Sword]] toi vuonna 1962 markkinoille ensimmäisen ruostumattomasta teräksestä valmistetun partaterän. Käyttäjien mukaan Wilkinsonin terät pysyivät käyttökelpoisina kolme kertaa pidempään kuin hiiliteräksestä valmistetut terät.<ref name="blade_battle"/><ref>McKibben s. 56</ref> Gillette – joka oli jo aiemmin kehittänyt ja patentoinut menetelmän partaterien valmistamiseen ruostumattomasta teräksestä – viivytteli parempien terien tuomista markkinoille koska hiiliteräksiset terät kuluivat nopeammin ja tuottivat yhtiölle näin enemmän voittoa, mutta päätyi kuitenkin tuomaan oman ruostumattomasta teräksestä valmistetun partateränsä myyntiin noin vuosi Wilkinsonin jälkeen.<ref>McKibben s. 56-58</ref> |
Partaterät valmistettiin enimmäkseen [[Hiiliteräs|hiiliteräksestä]] kunnes [[Wilkinson Sword]] toi vuonna 1962 markkinoille ensimmäisen ruostumattomasta teräksestä valmistetun partaterän. Käyttäjien mukaan Wilkinsonin terät pysyivät käyttökelpoisina kolme kertaa pidempään kuin hiiliteräksestä valmistetut terät.<ref name="blade_battle"/><ref>McKibben s. 56</ref> Gillette – joka oli jo aiemmin kehittänyt ja patentoinut menetelmän partaterien valmistamiseen ruostumattomasta teräksestä – viivytteli parempien terien tuomista markkinoille koska hiiliteräksiset terät kuluivat nopeammin ja tuottivat yhtiölle näin enemmän voittoa, mutta päätyi kuitenkin tuomaan oman ruostumattomasta teräksestä valmistetun partateränsä myyntiin noin vuosi Wilkinsonin jälkeen.<ref>McKibben s. 56-58</ref> |
||
Versio 1. syyskuuta 2016 kello 08.48
Partahöylä on parranajoväline, jolla parran leikkaus suoritetaan käsin höyläysperiaatteella. Partahöylässä ihon ja terän välissä on suojus, joka vähentää haavautumista ja tekee parranajosta helpompaa verrattuna partaveitsen käyttöön. Partahöyliä on olemassa sekä kertakäyttöisiä että vaihtoteräisiä. Teriä on yleensä yhdestä kolmeen, mutta nykyään myös neljä- ja viisiteräiset höylät ovat yleisiä.
Höylällä partaa ajettaessa käytetään partavaahtoa, joka pehmentää partaa ja estää ihon ärsyyntymistä ja haavautumista. Ajon jälkeen ajetulle alueelle levitetään yleensä partavettä tai balsamia, jotta iho ei ärsyynny.
Partaa voidaan leikata myös partakoneella ja partaveitsellä.
Historia
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Lähemmästä historiasta tarvitaan vielä lisää tietoa. |
Höylätyyppisen parranajovälineen patentoi ensimmäisenä englantilainen keksijä William Henson vuonna 1847. Kyseinen patentti kuvailee kampamaisen suojuksen joka voidaan kiinnittää sekä partaveitseen että kuokkaa muistuttavaan pieneen välineeseen johon on kiinnitetty sopivassa leikkauskulmassa oleva terä.[1][2] Vuonna 1876 yhdysvaltalaiset veljekset Frederick ja Otto Kampfe patentoivat Star-nimisen partahöylän, joka erosi sitä edeltäneistä höylistä lisäämällä terän lähelle syvennyksen johon saippua ja leikatut partakarvat kerääntyivät ajon aikana.[3][4] Omintakeista oli myös koveraksi hiottu terä, joka kiinnitettiin paikalleen kahdella salpamaisella nipistinmekanismilla. Tästä tuli yksiteräisten höylien de facto -standardi noin 40:n vuoden ajaksi.[5] Käytännössä terä oli lyhyt pätkä partaveistä joka piti ennen käyttöä kiinnittää erityiseen telineeseen, teroittaa nahkavyön avulla ja lähettää välillä ammattimiehen hiottavaksi.[6]
Yhdysvaltalainen kauppamatkustaja King Camp Gillette patentoi kaksipuolisia, kertakäyttöisiä teriä käyttävän partahöylän vuonna 1901.[7] Keksintö menestyi varsin hyvin ja vuoteen 1906 mennessä Gilletten perustama yhtiö The Gillette Company myi partahöyliä 300 000 kappaletta vuodessa.[2] Yhdysvaltain markkinajohtajaksi Gillette päätyi kuitenkin vasta ensimmäisen maailmansodan aikana: vuonna 1918 Yhdysvaltain asevoimat päätti jakaa kaikille varusmiehille Gilletten valmistamat parranajovälineet. Sodan päätyttyä tämä loi suuren kysynnän partaterille Gilletten partahöylään tottuneiden sotilaiden kotouduttua.[8]
Partaterät valmistettiin enimmäkseen hiiliteräksestä kunnes Wilkinson Sword toi vuonna 1962 markkinoille ensimmäisen ruostumattomasta teräksestä valmistetun partaterän. Käyttäjien mukaan Wilkinsonin terät pysyivät käyttökelpoisina kolme kertaa pidempään kuin hiiliteräksestä valmistetut terät.[9][10] Gillette – joka oli jo aiemmin kehittänyt ja patentoinut menetelmän partaterien valmistamiseen ruostumattomasta teräksestä – viivytteli parempien terien tuomista markkinoille koska hiiliteräksiset terät kuluivat nopeammin ja tuottivat yhtiölle näin enemmän voittoa, mutta päätyi kuitenkin tuomaan oman ruostumattomasta teräksestä valmistetun partateränsä myyntiin noin vuosi Wilkinsonin jälkeen.[11]
Lähteet
- McKibben, Gordon: Cutting Edge: Gillette's Journey to Global Leadership. Boston, Massachusetts: The Gillette Company, 1998. ISBN 0-87584-725-0. (englanniksi)
- Waits, Robert K.: Before Gillette: The Quest for a Safe Razor. lulu.com, 2012. ISBN 978-0557059102. Google Books -sivu. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Waits s. 11
- ↑ a b Ethan Trex: A Brief History of Shaving 11.9.2009. Mental Floss. Viitattu 31.9.2016.
- ↑ McKibben s. 5
- ↑ Waits s. 51-53
- ↑ Waits s. 53
- ↑ McKibbens s. 5-6
- ↑ McKibben s. 6
- ↑ McKibben s. 18-20
- ↑ Time Magazine: World Business: The Blade Battle (Arkistoitu versio alkuperäisestä.) Time.com. 29.1.1965. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
- ↑ McKibben s. 56
- ↑ McKibben s. 56-58
