Indeterminismi

Indeterminismi (< lat.) tai epädeterminismi tai satunnaisuusoppi on filosofian näkökanta, jonka mukaan ainakin jotkin tapahtumat ovat sillä tavoin määräytymättömiä, että ne olisivat voineet tai voisivat tapahtua toisinkin. Tämän mukaan tapahtuminen ei noudata mitään poikkeuksetonta lakia eikä ole ehdotonta kausaliteettia. Se on determinismin vastakohta.

Alfahajoaminen nykykäsityksen mukaan puhtaasti satunnainen ilmiö.

Indeterminismistä puhuttaessa erotellaan usein ennustamattomuus ja satunnaisuus, jotka ovat eri asioita. Esimerkiksi kaaosteoriassa tutusta vertauksessa perhosen siivenisku Brasiliassa voi aiheuttaa myöhemmin myrskyn Teksasissa. Idean keksijä havaitsi tämän kun teki sääennustuksia ja huomasi, että esimerkiksi lukujen pieni pyöristys aiheutti sääsimulaatiossa aiheutti suuria muutoksia lopputuloksessa. Systeemin monimutkaisuuden takia on käytännössä mahdotonta tehdä pitkän ajan luotettavia sääennustuksia.

Kuitenkin kaaosteorian malleissa järjestelmät ovat yleensä deterministisiä.

Indeterminismi ja satunnaisuus ovat kaaosteoriasta erilaisia siinä mielessä, että ainakin osalle tapahtumista ei ole välttämätöntä syytä.

Nykyisessä fysiikassa on laajalti hylätty determinismi 1900-luvun alussa kvanttimekaniikan kehittyessä. Esimerkiksi kun havaitaan uraaniatomin hajoamista ei voida sanoa milloin hajoamista tapahtuu. Sitä ei aiheuta ulkopuolinen voima ja järjestelmä on nykyfysiikan käsityksen mukaan satunnainen. Kun havaitaan suuria joukkoja uraaniatomista voidaan tehdä tilastollisia yleistyksiä milloin uraaniydin todennäköisesti hajoaa, mutta tätä ei voida soveltaa yksittäiseen atomiin.

Ei voida myöskään absoluuttisen tarkasti tietää alkutilanteita, mistä pystyisi laskemaan miten asiat tapahtuisivat. Yleinen tulkinta kvanttimekaniikassa on mm. Kööpenhaminan tulkinta.

Kvanttimekaniikkaan vastavetona pyrittiin etsimään piilomuuttujateorioita. Näiden pohjaoletuksena on, että ehkä kvanttimekaniikka on deterministinen, muttemme pysty joistain syystä havaitsemaan niiden syytä. Vertauskuvana käytettiin esimerkiksi pörssikursseja - ennustamattomia, mutta niiden takana voi olla syy-seurasuhde, vaikka olemme kykenemättömiä sitä havaitsemaan. Tätä tutkittaessa tehtiin Bellin teoreema, joka vei jalansijaa piilomuuttujateorioilta.

Indeterminismi filosofiassa

Determinististä kirjoitettaessa usein pidetään sitä ongelmallisena vapaan tahdon kanssa. Indeterminismi ei välttämättä tuota tähän mitään ratkaisua. Jos ajatellaan, että ihmisessä vaikuttaa satunnaisia indeterministisiä ilmiöitä, kuten esimerkiksi hiilen radioaktiivinen isotooppi C-14 niin tämä ei näytä tuovan ratkaisua vapaan tahdon ongelmaan, koska jos satunnainen radiohiilen hajoaminen vaikuttaa satunnaisesti jollain tavalla esimerkiksi aivojen synapsin toimintaan niin toiminta ei ole yhtään sen vapaampaa kuin deterministisessä järjestelmässä. Toisinsanoin ihminen pystyisi käyttäytymään ennaltamäärätytymättömällä tavalla sen takia, että satunnainen ilmiö aiheuttaa satunnaisuutta hänen kehossaan.

Indeterminismi tietotekniikassa

Tietotekniikassa käytetään etenkin kryptografiassa ja verkkokasinoissa fysikaalisesti satunnaisia ilmiöitä tuottamaan satunnaisuutta (lämpökohina, ilmakehän vaihtelut, radioaktiivisuus jne.) Tietokoneet itsessään eivät kykene tuottamaan satunnaisuutta ja tämän takia täytyy olla fysikaalinen lähde, että saadaan puhtaasti satunnaista tietoa. Tietokoneiden tuottamaa näennäisesti tuottamaa satunnaisnumeroa kutsutaan pseudosatunnaiseksi. Se ei ole satunnaista samalla tavalla kuin esimerkiksi kuusisivuisen nopan heittäminen vaan deterministinen algoritmi tuottaa sitä ja ne ajan kanssa toistavat itseään.

Lähteet

• Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4.
• Laurikainen, K. V.: Tieteellä on rajansa : kvanttiteoria ja todellisuus. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-372-7.
• Ruelle, David: Sattuma ja kaaos. Helsinki: Art House, 1992. ISBN 951-884-020-2.