Ero sivun ”Isorokko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
p →Nykyisyys: kappaleiden järjestys |
||
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
==Nykyisyys== |
==Nykyisyys== |
||
| ⚫ | Nykyisin ihmisten vastustuskyky isorokolle on heikko, koska taudinaiheuttajaa ei esiinny luonnossa. Tämä on synnyttänyt pelkoja viruksen käyttämisestä [[biologinen ase|biologisena aseena]] laboratorioissa säilytettyjen näytteiden avulla. Toisaalta näytteiden avulla on mahdollista kehittää rokotteita ja hoitokeinoja sen varalle, että virusta pääsisi jälleen populaatioon.<ref name="CDC"/> |
||
[[Maailman terveysjärjestö|WHO]] julisti isorokon hävitetyksi [[8. toukokuuta]] [[1980]]. Viimeinen tartunnan luonnollisia teitä saanut henkilö oli [[somalia]]lainen sairaalan keittäjä Ali Maow Maalin joka sai taudin sairastuneelta lapselta 22. lokakuuta [[1977]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nlm.nih.gov/exhibition/smallpox/sp_success.html | Nimeke = Success | Julkaisu = Smallpox - a great and terrible scrouge | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = US National Library of Medicine| Viitattu = 8.5.2013 }}</ref> Maalin selvisi hengissä. Brittiläinen Janet Parker sen sijaan kuoli tautiin syyskuussa [[1978]] [[laboratorio]]ssa sattuneen vahingon seurauksena.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bbc.co.uk/history/british/empire_seapower/smallpox_01.shtml | Nimeke = Smallpox: Eradicating the Scourge| Tekijä = | Ajankohta = 2011| Julkaisija = BBC | Viitattu = 8.5.2013 }}</ref> |
[[Maailman terveysjärjestö|WHO]] julisti isorokon hävitetyksi [[8. toukokuuta]] [[1980]]. Viimeinen tartunnan luonnollisia teitä saanut henkilö oli [[somalia]]lainen sairaalan keittäjä Ali Maow Maalin joka sai taudin sairastuneelta lapselta 22. lokakuuta [[1977]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nlm.nih.gov/exhibition/smallpox/sp_success.html | Nimeke = Success | Julkaisu = Smallpox - a great and terrible scrouge | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = US National Library of Medicine| Viitattu = 8.5.2013 }}</ref> Maalin selvisi hengissä. Brittiläinen Janet Parker sen sijaan kuoli tautiin syyskuussa [[1978]] [[laboratorio]]ssa sattuneen vahingon seurauksena.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bbc.co.uk/history/british/empire_seapower/smallpox_01.shtml | Nimeke = Smallpox: Eradicating the Scourge| Tekijä = | Ajankohta = 2011| Julkaisija = BBC | Viitattu = 8.5.2013 }}</ref> |
||
| ⚫ | Nykyisin ihmisten vastustuskyky isorokolle on heikko, koska taudinaiheuttajaa ei esiinny luonnossa. Tämä on synnyttänyt pelkoja viruksen käyttämisestä [[biologinen ase|biologisena aseena]] laboratorioissa säilytettyjen näytteiden avulla. Toisaalta näytteiden avulla on mahdollista kehittää rokotteita ja hoitokeinoja sen varalle, että virusta pääsisi jälleen populaatioon.<ref name="CDC"/> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 1. heinäkuuta 2015 kello 16.39
Isorokko on yleisvaarallinen, vuonna 1980 luonnosta hävitetyksi julistettu, virusperäinen tartuntatauti. Sen aiheuttaja on Variola-niminen DNA-virus. Isorokko on hävitetty maailmasta Maailman terveysjärjestön rokotuskampanjalla. Ainoat tunnetut virusnäytteet ovat tiettävästi Yhdysvaltojen Atlantassa sijaitsevan CDC:n toimitiloissa ja Venäjällä Moskovan virustutkimusinstituutin (Moscow Research Institute for Viral Preparations) tarkoin vartioiduissa laboratorioissa.[1]
Historia
Isorokko oli ihmiskunnan vitsaus antiikin ajoista asti. Variola major, viruksen patogeenisempi kanta, sai aikaan pahan rokkotaudin, jossa kuolleisuus oli noin 30 prosenttia.[2] Taudista selvinneet saivat usein pysyviä rokkoarpia ihoonsa. Monet taudista selviytyneet menettivät myös näkönsä ja kävelykykynsä.
Edward Jenner keksi 1700-luvulla, että lehmänrokkotaudille altistuneet karjakot eivät kuolleet isorokkoon. Tämän perusteella hän sittemmin kehitti tehokkaan isorokkorokotteen, jolla isorokkoepidemiat saatiin kuriin.[3] Maailman terveysjärjestön käyttämä rokotekanta on Vaccinia-virus, joka on läheistä sukua Variola-virukselle.[4]
Nykyisyys
WHO julisti isorokon hävitetyksi 8. toukokuuta 1980. Viimeinen tartunnan luonnollisia teitä saanut henkilö oli somalialainen sairaalan keittäjä Ali Maow Maalin joka sai taudin sairastuneelta lapselta 22. lokakuuta 1977.[5] Maalin selvisi hengissä. Brittiläinen Janet Parker sen sijaan kuoli tautiin syyskuussa 1978 laboratoriossa sattuneen vahingon seurauksena.[6]
Nykyisin ihmisten vastustuskyky isorokolle on heikko, koska taudinaiheuttajaa ei esiinny luonnossa. Tämä on synnyttänyt pelkoja viruksen käyttämisestä biologisena aseena laboratorioissa säilytettyjen näytteiden avulla. Toisaalta näytteiden avulla on mahdollista kehittää rokotteita ja hoitokeinoja sen varalle, että virusta pääsisi jälleen populaatioon.[2]
Lähteet
- Ganten, Detlev, Thomas Deichmann, Thilo Spahl: Luonto, tiede ja elämä: kaikki, mitä tulee tietää. Suomentanut Mervi Ovaska. Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7284-2.
Viitteet
- ↑ The Smallpox Destruction Debate: Could a Grand Bargain Settle the Issue? Arms Control Association. Viitattu 8.5.2013.
- ↑ a b Smallpox Disease Overview CDC. Viitattu 8.5.2013.
- ↑ Vaccination Smallpox - a great and terrible scrouge. US National Library of Medicine. Viitattu 8.5.2013.
- ↑ Smallpox WHO. Viitattu 8.5.2013.
- ↑ Success Smallpox - a great and terrible scrouge. US National Library of Medicine. Viitattu 8.5.2013.
- ↑ Smallpox: Eradicating the Scourge 2011. BBC. Viitattu 8.5.2013.
Aiheesta muualla