Ero sivun ”Kemiallinen merkki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Botti korvasi tiedoston Chlorum-35-molecule.gif tiedostolla Chlorum-35-molecule.png. Korvaamista pyysi käyttäjä GifTagger. Syy: Replacing GIF by exact PNG duplicate.. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Chlorum-35-molecule. |
[[Kuva:Chlorum-35-molecule.png|thumb|Kloorimolekyyli]] |
||
'''Kemiallinen merkki''' on lyhyt, [[latinalaiset aakkoset|latinalaisia aakkosia]] käyttävä merkintätapa [[alkuaine]]elle. Kaikilla luonnollisilla alkuaineilla on yksi tai kaksi kirjainta pitkä kemiallinen merkki, mutta joillakin keinotekoisilla alkuaineilla se on väliaikaisesti kolme kirjainta pitkä. Kemiallisilla [[yhdiste]]illä on niissä olevien alkuaineiden kemiallisista merkeistä yhdistämällä muodostetut [[kemiallinen kaava|kemialliset kaavat]]. |
'''Kemiallinen merkki''' on lyhyt, [[latinalaiset aakkoset|latinalaisia aakkosia]] käyttävä merkintätapa [[alkuaine]]elle. Kaikilla luonnollisilla alkuaineilla on yksi tai kaksi kirjainta pitkä kemiallinen merkki, mutta joillakin keinotekoisilla alkuaineilla se on väliaikaisesti kolme kirjainta pitkä. Kemiallisilla [[yhdiste]]illä on niissä olevien alkuaineiden kemiallisista merkeistä yhdistämällä muodostetut [[kemiallinen kaava|kemialliset kaavat]]. |
||
Versio 22. marraskuuta 2014 kello 09.36
Kemiallinen merkki on lyhyt, latinalaisia aakkosia käyttävä merkintätapa alkuaineelle. Kaikilla luonnollisilla alkuaineilla on yksi tai kaksi kirjainta pitkä kemiallinen merkki, mutta joillakin keinotekoisilla alkuaineilla se on väliaikaisesti kolme kirjainta pitkä. Kemiallisilla yhdisteillä on niissä olevien alkuaineiden kemiallisista merkeistä yhdistämällä muodostetut kemialliset kaavat.
Kun alkuaineen kemiallisessa merkissä on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. Täten esimerkiksi Co on koboltin kemiallinen merkki, kun taas CO on hiilimonoksidin eli hiilen (C) ja hapen (O) yhdisteen kemiallinen kaava.
Kemiallisia merkkejä ja kaavoja käytetään esimerkiksi lyhenteinä, materiaalitekniikassa ilmaisemaan lejeerinkien seossuhteita ja reaktioyhtälöissä. Ne otettiin käyttöön 1800-luvun alkupuolella Jöns Jacob Berzeliuksen aloitteesta.[1] Merkit ovat alkuaineiden latinalaisten nimien lyhenteitä, esimerkiksi Au (kulta) on peräisin latinan sanasta aurum. Ne ovat tunnettuja maailmanlaajuisesti, kun taas monien vanhoista ajoista tunnettujen alkuaineiden nimet vaihtelevat eri kielissä. Niinpä esimerkiksi natriumin ja kaliumin kemialliset merkit ovat kaikkialla maailmassa Na ja K, vaikka muun muassa englannin kielessä näiden alkuaineiden nimet ovatkin sodium ja potassium.
Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille isotoopeille. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi ydinfysiikassa, lisätään merkin yhteyteen isotoopin massaluku, joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi 14C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. radiohiiltä. Toisinaan lisätään myös alkuaineen järjestysluku merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on 146C.
Järjestysluvultaan suurimmat alkuaineet ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Niiden kemialliset merkit ovat kolmikirjaisia, esimerkiksi Uut = ununtrium. Nykyisin suurin pysyvästi nimetty alkuaine on kopernikium (Cn), numero 112.
Suomalaisista alkuaineelle nimensä on antanut Johan Gadolin (Gadolinium).
Viitteet
- ↑ John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 138. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.