Ero sivun ”Wehrmachtin komentajareservi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
viite |
viite |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Komentajareservi oli usein normaali välivaihe upseerien sijoittamisessa, mutta siihen siirtämistä käytettiin myös rangaistuksena niskoittelusta tai tehottomuudesta sodankäynnissä varsinkin korkeampaan kenraalikuntaan kuuluvien upseerien kohdalla. Esimerkiksi [[Pohjoinen armeijaryhmä|Pohjoisen armeijaryhmän]] komentaja [[sotamarsalkka]] [[Wilhelm von Leeb]] siirrettiin Wehrmachtin komentajareserviiin tammikuussa 1942, koska Leeb ei saanut vallattua [[Pietari (kaupunki)|Leningradia]]. [[Adolf Hitler]] raivostui Leebille, eikä antanut tälle enää uusia tehtäviä. Leeb korvattiin [[kenraalieversti]] [[Georg von Küchler]]illä, joka hänkään ei onnistunut Leningradin valtauksessa. Sen sijaan tammikuussa 1944 [[puna-armeija]] onnistui purkamaan [[Leningradin piiritys|Leningradin piirityksen]] ja saartamaan Küchlerin komentaman armeijaryhmän. Kun Küchler vaati Hitleriltä lupaa vetäytymiseen säästääkseen joukkonsa varmalta tuholta, Hitler raivostui vuorostaan Küchlerille ja siirsi tämänkin komentajareserviin. Myöskään Küchler ei saanut enää uusia tehtäviä sodan aikana.<ref>{{kirjaviite|Tekijä=Samuel J. Mitcham, Gene Mueller|Nimeke=Hitler's Commanders|Vuosi=2012|Sivu=45-50|Julkaisija=Rowman & Littlefield|Tunniste=ISBN 1442211520}}</ref> |
Komentajareservi oli usein normaali välivaihe upseerien sijoittamisessa, mutta siihen siirtämistä käytettiin myös rangaistuksena niskoittelusta tai tehottomuudesta sodankäynnissä varsinkin korkeampaan kenraalikuntaan kuuluvien upseerien kohdalla. Esimerkiksi [[Pohjoinen armeijaryhmä|Pohjoisen armeijaryhmän]] komentaja [[sotamarsalkka]] [[Wilhelm von Leeb]] siirrettiin Wehrmachtin komentajareserviiin tammikuussa 1942, koska Leeb ei saanut vallattua [[Pietari (kaupunki)|Leningradia]]. [[Adolf Hitler]] raivostui Leebille, eikä antanut tälle enää uusia tehtäviä. Leeb korvattiin [[kenraalieversti]] [[Georg von Küchler]]illä, joka hänkään ei onnistunut Leningradin valtauksessa. Sen sijaan tammikuussa 1944 [[puna-armeija]] onnistui purkamaan [[Leningradin piiritys|Leningradin piirityksen]] ja saartamaan Küchlerin komentaman armeijaryhmän. Kun Küchler vaati Hitleriltä lupaa vetäytymiseen säästääkseen joukkonsa varmalta tuholta, Hitler raivostui vuorostaan Küchlerille ja siirsi tämänkin komentajareserviin. Myöskään Küchler ei saanut enää uusia tehtäviä sodan aikana.<ref>{{kirjaviite|Tekijä=Samuel J. Mitcham, Gene Mueller|Nimeke=Hitler's Commanders|Vuosi=2012|Sivu=45-50|Julkaisija=Rowman & Littlefield|Tunniste=ISBN 1442211520}}</ref> |
||
Myös poliittisesti epäluotettavina pidetyt upseerit joutuivat usein viettämään pitkiä aikoja Wehrmachtin komentajareservissä. Heihin lukeutuivat esimerkiksi saksalaisten suorittamia [[siviili|siviileihin]] ja [[sotavanki|sotavankeihin]] kohdistamia [[sotarikos|sotarikoksia]] ilmituoneet ja arvostelleet upseerit. |
Myös poliittisesti epäluotettavina pidetyt upseerit joutuivat usein viettämään pitkiä aikoja Wehrmachtin komentajareservissä. Heihin lukeutuivat esimerkiksi saksalaisten suorittamia [[siviili|siviileihin]] ja [[sotavanki|sotavankeihin]] kohdistamia [[sotarikos|sotarikoksia]] ilmituoneet ja arvostelleet upseerit, kuten esimerkiksi majuri Karl August Meinel, joka protestoi venäläisten sotavankien julmaa kohtelua vastaan.<ref>[http://www.moosburg.org/info/stalag/meinel.html Stalag VII A: Zeitzeugen] Moosburg Online. Viitattu 6.7.2014</ref> |
||
==Viitteet== |
==Viitteet== |
||
Versio 6. heinäkuuta 2014 kello 02.02
Wehrmachtin komentajareservi (saks. Die Führerreserve) oli vuonna 1939 perustettu natsi-Saksan sotavoimien Wehrmachtin nimellinen yksikkö, johon sijoitettiin ne korkea-arvoiset upseerit, joilla ei ollut tehtäviä eikä komennuksia. Komentajareserviin kuuluneella ei ollut varsinaisia velvollisuuksia eikä tehtäviä, vaan se vastasi eräänlaista palkallista pakkolomaa.[1]
Komentajareservi oli usein normaali välivaihe upseerien sijoittamisessa, mutta siihen siirtämistä käytettiin myös rangaistuksena niskoittelusta tai tehottomuudesta sodankäynnissä varsinkin korkeampaan kenraalikuntaan kuuluvien upseerien kohdalla. Esimerkiksi Pohjoisen armeijaryhmän komentaja sotamarsalkka Wilhelm von Leeb siirrettiin Wehrmachtin komentajareserviiin tammikuussa 1942, koska Leeb ei saanut vallattua Leningradia. Adolf Hitler raivostui Leebille, eikä antanut tälle enää uusia tehtäviä. Leeb korvattiin kenraalieversti Georg von Küchlerillä, joka hänkään ei onnistunut Leningradin valtauksessa. Sen sijaan tammikuussa 1944 puna-armeija onnistui purkamaan Leningradin piirityksen ja saartamaan Küchlerin komentaman armeijaryhmän. Kun Küchler vaati Hitleriltä lupaa vetäytymiseen säästääkseen joukkonsa varmalta tuholta, Hitler raivostui vuorostaan Küchlerille ja siirsi tämänkin komentajareserviin. Myöskään Küchler ei saanut enää uusia tehtäviä sodan aikana.[2]
Myös poliittisesti epäluotettavina pidetyt upseerit joutuivat usein viettämään pitkiä aikoja Wehrmachtin komentajareservissä. Heihin lukeutuivat esimerkiksi saksalaisten suorittamia siviileihin ja sotavankeihin kohdistamia sotarikoksia ilmituoneet ja arvostelleet upseerit, kuten esimerkiksi majuri Karl August Meinel, joka protestoi venäläisten sotavankien julmaa kohtelua vastaan.[3]
Viitteet
- ↑ Rupert Matthews: ”German Worries”, Stalingrad. Arturus Publishing, 2007. ISBN 1784040991.
- ↑ Samuel J. Mitcham, Gene Mueller: Hitler's Commanders, s. 45-50. Rowman & Littlefield, 2012. ISBN 1442211520.
- ↑ Stalag VII A: Zeitzeugen Moosburg Online. Viitattu 6.7.2014