Ero sivun ”Konstantinos VIII” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p puuttuva sana |
vallanperimyksestä |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Kun Basileios kuoli 15. joulukuuta 1025, Konstantinoksesta tuli viimein yksinhallitsija. Hän suhtautui valtion asioihin melko välinpitämättömästi ja keisarin arvovalta heikkeni. Suurtilalliset, pääkaupungin virkamiehistö ja maakuntien sotilasaateli kamppailivat vallasta.<ref name=ens>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero) | Sivu = 731 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1976 | Isbn= 951-1-02233-4}}</ref> |
Kun Basileios kuoli 15. joulukuuta 1025, Konstantinoksesta tuli viimein yksinhallitsija. Hän suhtautui valtion asioihin melko välinpitämättömästi ja keisarin arvovalta heikkeni. Suurtilalliset, pääkaupungin virkamiehistö ja maakuntien sotilasaateli kamppailivat vallasta.<ref name=ens>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero) | Sivu = 731 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1976 | Isbn= 951-1-02233-4}}</ref> |
||
Kuten veljensä, myös Konstantinos kuoli ilman miespuolisia perillisiä. Näin |
Kuten veljensä, myös Konstantinos kuoli ilman miespuolisia perillisiä. Bysantin perimyssäädösten mukaan keisarin leski tai muu sukulainen sai valita uuden keisarin, jos tämä kuoli ilman perillisiä. Näin tuli Konstantinoksen tyttärestä [[Zoe]]sta uusi hallitsija ja Zoen miehestä [[Romanos III|Romanos III Argyroksen]] keisari Zoen rinnalle.<ref name=castr>{{Kirjaviite | Tekijä=Castrén, Paavo | Nimeke=Uusi antiikin historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 978-951-1-21594-3 | Sivu=583}}</ref> Tätä seurasi kaksi muuta Zoen puolisoa. Hallitsija alkoi tällöin suosia suurtilallisia pientilallisten kustannuksella, mikä kiihdytti valtakunnan hajaannusta. |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 26. maaliskuuta 2014 kello 08.46
Konstantinos VIII Porfyrogennitos (kreikaksi Κωνσταντίνος, 960 – 15. marraskuuta 1028) oli Bysantin keisari 15. joulukuuta 1025 – 15. marraskuuta 1028. Hän oli Romanos II:n poika ja maineikkaan Basileios II veli. Teoriassa Konstantinos oli Basileioksen kanssahallitsija vuodesta 976, mutta todellisuudessa Konstantinoksella oli hyvin vähän tekemistä valtakunnan hallinnan kanssa niiden 49 vuoden aikana jona Basileios hallitsi. Konstantinoksen sanotaan eläneen elämänsä ylellisyydessä ja ilman vastuuta.
Kun Basileios kuoli 15. joulukuuta 1025, Konstantinoksesta tuli viimein yksinhallitsija. Hän suhtautui valtion asioihin melko välinpitämättömästi ja keisarin arvovalta heikkeni. Suurtilalliset, pääkaupungin virkamiehistö ja maakuntien sotilasaateli kamppailivat vallasta.[1]
Kuten veljensä, myös Konstantinos kuoli ilman miespuolisia perillisiä. Bysantin perimyssäädösten mukaan keisarin leski tai muu sukulainen sai valita uuden keisarin, jos tämä kuoli ilman perillisiä. Näin tuli Konstantinoksen tyttärestä Zoesta uusi hallitsija ja Zoen miehestä Romanos III Argyroksen keisari Zoen rinnalle.[2] Tätä seurasi kaksi muuta Zoen puolisoa. Hallitsija alkoi tällöin suosia suurtilallisia pientilallisten kustannuksella, mikä kiihdytti valtakunnan hajaannusta.
Lähteet
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero), s. 731. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4.
- ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 583. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
Kirjallisuutta
- John Julius Norwich: Byzantium: The Apogee. Viking, 1991. ISBN 0-394-53779-3.
- Georg Ostrogorsky: History of the Byzantine State. Rutgers University Press, 1969. ISBN 0-8135-1198-4.
| Edeltäjä: Johannes I Tzimiskes |
Bysantin keisari Kanssahallitsija: Basileios II (976-1028) |
Seuraaja: Romanos III ja Zoe |