Ero sivun ”Itävallanpinseri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Rodun varsinainen syntyaika on periaattessa eri kuin se vuosi, jolloin kotimaan kennelliitto on tunnustanut rodun virallisesti - tämänkin rodun tapauksessa kyseessä on lähtökohditaan vanha paikallinen maatiaiskanta |
|||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
alkuperämaa={{Itävalta}}| |
alkuperämaa={{Itävalta}}| |
||
määrä=Suomessa rekisteröity 8<ref>SKL. [http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?R=64 ''Itävallanpinseri'']. Koiranet. Viitattu 24.3.2014.</ref>, joista nykyisin elossa todennäköisesti vain muutama tai ei yhtäkään| |
määrä=Suomessa rekisteröity 8<ref>SKL. [http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?R=64 ''Itävallanpinseri'']. Koiranet. Viitattu 24.3.2014.</ref>, joista nykyisin elossa todennäköisesti vain muutama tai ei yhtäkään| |
||
syntyaika=[[1928]]| |
syntyaika=[[1928]] (tunnustettu virallisesti)| |
||
alkuperäinen käyttö=pihakoira, vahtikoira| |
alkuperäinen käyttö=pihakoira, vahtikoira| |
||
nykyinen käyttö=seura- ja harrastekoira, vahtikoira| |
nykyinen käyttö=seura- ja harrastekoira, vahtikoira| |
||
Versio 24. maaliskuuta 2014 kello 11.41
| Itävallanpinseri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Itävalta |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 8[1], joista nykyisin elossa todennäköisesti vain muutama tai ei yhtäkään |
| Rodun syntyaika | 1928 (tunnustettu virallisesti) |
| Alkuperäinen käyttö | pihakoira, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastekoira, vahtikoira |
| Muita nimityksiä | Österreichischer Pinscher, Austrian Pinscher, össi |
| FCI-luokitus |
Ryhmä 2; alaryhmä 2.1.1. Pinserit |
| Ulkonäkö | |
| Paino | ei määritelty |
| Säkäkorkeus | uros 44-50 cm, narttu 42-48 cm |
| Väritys | black & tan, ruskeankeltainen, sämpylänkeltainen ja peuranpunainen |
Itävallanpinseri (Österreichischer Pinscher) on FCI:n ryhmään 2 eli pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat kuuluva koirarotu.
Ulkonäkö
Itävallanpinseri on keskikokoinen koira. Sen säkäkorkeus on 42-50 cm (urokset 44 - 50 cm ja nartut 42 - 48 cm).[2] Turkin pituus vaihtelee lyhyestä puolipitkään ja karva on sileää. Sallittuja värejä ovat ruskeankeltainen, sämpylänkeltainen, peuranpunainen ja musta ruskein merkein (black & tan).[2] Valkoiset merkit ovat sallittuja.
-
Peuranpunainen yksilö -
Sämpylän- tai ruskeankeltainen uros -
Black & tan -uros (Augustus von und zu Ebenfurth)
Luonne
Luonteeltaan itävallanpinseri on tyypillinen vahtikoira. Se on tarkkaavainen ja eloisa. Omaan perheeseensä se kiintyy syvästi, mutta vieraita kohtaan se voi olla epäluuloinen.
Harrastus
Itävallanpinseriä on käytetty vahti- ja seurakoirana.
Historia
Rodun taustalla on vanhoja itävaltalaisia maatiaispinsereitä. Omaksi rodukseen se tunnustettiin Itävallassa vuonna 1928, joskin silloin nimenä oli lyhytkarvainen itävallanpinseri.
Rotu Suomessa
Suomessa itävallanpinseri on erittäin harvinainen ja viimeksi koiria on rekisteröity vuonna 2000. Kyseessä oli Suomen tähän asti ainoa pentue, joka oli syntynyt edellisvuoden lopulla. Onkin siis erittäin todennäköistä, ettei maassamme ole enää yhtään elossa olevaa itävallanpinseriä, sillä 14 vuoden ikä alkaa olla peruskoiralle poikkeuksellinen muutamia kaikkein terveimpiä rotuja lukuunottamatta. Koska rodun ainoa suomalainen kasvattaja lopetti kasvatustyönsä ensimmäisen pentueen jälkeen, lähimmät yhä toiminnassa olevat kennelit löytyvät Norjasta[3] ja Ruotsista[4].
Kaikki Suomeen tähän mennessä rekisteröidyt rodunedustajat ovat olleet punaisia tai ruskeankeltaisia valkoisin merkein. Suomessa on kuitenkin nähty myös ainakin yksi black & tan -värinen itävaltalainen uros, Helsingissä järjestettyyn Euroopan Voittaja -näyttelyyn osallistunut ja samalla Euroopan Voittaja 2006 -tittelin saavuttanut Augustus von und zu Ebenfurth.[5]
Lähteet
Viitteet
- ↑ SKL. Itävallanpinseri. Koiranet. Viitattu 24.3.2014.
- ↑ a b (SKL). Rotumääritelmä: Itävallanpinseri. Suomen Kennelliitto (SKL). Viitattu 24.3.2014.
- ↑ Kennel Majabissene. Viitattu 24.3.2014.
- ↑ Kennel Frozzies. Viitattu 24.3.2014.
- ↑ SKL. Itävallanpinseri: EUV-06 Augustus von und zu Ebenfurth. Koiranet. Viitattu 24.3.2014.