Ero sivun ”Ydinreaktio” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: gl:Reaccións nucleares |
p Botti lisäsi: ro:Reacție nucleară |
||
Rivi 45: | Rivi 45: | ||
[[pl:Reakcja jądrowa]] |
[[pl:Reakcja jądrowa]] |
||
[[pt:Reação nuclear]] |
[[pt:Reação nuclear]] |
||
[[ro:Reacție nucleară]] |
|||
[[ru:Ядерная реакция]] |
[[ru:Ядерная реакция]] |
||
[[si:න්යෂ්ටික ප්රතික්රියාව]] |
[[si:න්යෂ්ටික ප්රතික්රියාව]] |
Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 09.42
Ydinreaktio on prosessi, jossa atomiydin muuttuu toiseksi törmätessään yhteen toisen ytimen tai hiukkasen kanssa (vrt. kemiallinen reaktio). Mikäli törmäyksessä ei tapahdu muutoksia ytimessä, ei kyseessä ole ydinreaktio vaan elastinen sironta. Jos taas ydin hajoaa spontaanisti ilman törmäystä, on kyseessä radioaktiivinen hajoaminen. Tunnetuimpia esimerkkejä ydinreaktioista ovat ovat fissio ja fuusio. Muunlaisia ydinreaktioita hyödynnetään ydinfysiikan tutkimuksessa, ja niitä tapahtuu myös luonnossa, esimerkiksi kosmisten säteiden osuessa ilmakehään.
Erilaisia ydinreaktioita
Fissiossa ydin hajoaa kahdeksi tai useammaksi kevyemmäksi ytimeksi joko spontaanisti tai absorboituaan törmäävän hiukkasen, esimerkiksi neutronin. Käytössä olevien ydinvoimaloiden energiantuotanto perustuu hallittuna ketjureaktiona etenevään fissioon. Hallitsematonta fissioketjureaktiota käytetään ydinaseissa.
Fuusiossa kaksi ydintä yhdistyy yhdeksi raskaammaksi vapauttaen energiaa ja pienempiä hiukkasia. Fuusioreaktorista on kaavailtu tulevaisuuden energiaratkaisua, mutta laboratorio-oloissa ei ole pystytty toteuttamaan pitkää, hallittua fuusioreaktiota. Tähtien säteily on peräisin fuusioreaktioista, jotka muuttavat vetyä heliumiksi ja tähden elinkaaren myöhemmissä vaiheissa myös raskaammiksi alkuaineiksi (ks. tähden nukleosynteesi). Vetypommin toiminta perustuu fissiopommilla käynnistettävään fuusioreaktioon.
Spallaatio on ydinreaktio, jossa ytimeen osuva suurienerginen hiukkanen pirstoo ytimestä ulos useita pienempiä palasia tai hajottaa koko ytimen pienemmiksi palasiksi.
Siirtoreaktioissa kahden törmäävän ytimen välillä tapahtuu nukleonien vaihtoa. Ensimmäinen tarkoituksellisesti aikaansaatu ydinten transmutaatio vuonna 1919 on esimerkki tällaisesta reaktiosta.
Epäelastisessa sironnassa ytimeen törmäävä hiukkanen luovuttaa ytimelle energiaa ja virittää sen siten jollekin viritystilalleen. Tarkastelemalla esimerkiksi protonien, elektronien tai alfahiukkasten siroamista ytimistä saadaan tietoa esimerkiksi ytimen muodosta, koosta ja viritystiloista.