Ero sivun ”Keisarikotka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: ceb:Aquila heliaca |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: fa:شاهباز |
||
| Rivi 69: | Rivi 69: | ||
[[eo:Blankŝultra aglo]] |
[[eo:Blankŝultra aglo]] |
||
[[eu:Eguzki-arrano]] |
[[eu:Eguzki-arrano]] |
||
[[fa:شاهباز]] |
|||
[[fr:Aigle impérial]] |
[[fr:Aigle impérial]] |
||
[[gl:Aguia imperial]] |
[[gl:Aguia imperial]] |
||
Versio 2. maaliskuuta 2013 kello 14.53
| Keisarikotka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Aquilinae |
| Suku: | Aquila |
| Laji: | heliaca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aquila heliaca |
|
| Katso myös | |
Keisarikotka (Aquila heliaca) on vähän tavallista maakotkaa pienempi ja heiveröisempi lintu, joka on harvinaistumassa koko Euroopassa ja Suomessa suurharvinaisuus.
Aikaisemmin keisarikotkan alalajiksi luettu Espanjassa tavattava iberiankeisarikotka erotettiin heliacasta omaksi lajikseen Aquila adalberti 1990-luvulla.
Koko ja ulkonäkö
Pituus 72-80 cm, siipien kärkiväli 180-200 cm, paino 2.5 - 4.5 kg. Muistuttaa kooltaan ja muodoltaan lähinnä maakotkaa. Vanha lintu on erittäin tumma, lähes musta. Pää on vaaleampi. Nuoren linnun ruumis on hyvin vaaleanruskea ja pitkittäisviiruinen, siipi- ja pyrstösulat ovat tummat ja sisimmillä käsisulilla on vaalea "luukku".
Levinneisyys
Keisarikotkia tavataan Kaakkois-Euroopassa ja Länsi- ja Keski-Aasiassa. Se on kadonnut monin paikoin Keski-Euroopasta, mm. Unkarista ja Itävallasta. Se on muuttolintu ja talvehtii Afrikassa, Intiassa tai Kiinassa. Suomessa äärimmäisen harvinainen harhailija.
Elinympäristö
Keisarikotka pesii alangoilla ja vuorenrinteillä, joilla avoimet metsät vaihtelevat avointen kosteikkojen, puoliaavikoiden tai arojen ja joskus viljelystenkin kanssa. Keisarikotkan tavallisimpia pesäpaikkoja ovat korkeat tammi-,koivu-, ja haapametsiköt sekä jokilaakson lehdot. Erityisesti talvella laji viihtyy kosteikkojen äärellä.
Lisääntyminen
Maalis-huhtikuussa naaras munii 2-3 munaa.
Ravinto
Keisarikotka syö enimmäkseen jyrsijöitä.
Lähteet
- ↑ Aquila heliaca IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)