Ero sivun ”Ydinreaktio” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MastiBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti lisäsi: pl:Reakcja jądrowa
MerlIwBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: gl:Reaccións nucleares
Rivi 32: Rivi 32:
[[fa:واکنش هسته‌ای]]
[[fa:واکنش هسته‌ای]]
[[fr:Réaction nucléaire]]
[[fr:Réaction nucléaire]]
[[gl:Reaccións nucleares]]
[[hi:नाभिकीय अभिक्रिया]]
[[hi:नाभिकीय अभिक्रिया]]
[[hr:Nuklearna reakcija]]
[[hr:Nuklearna reakcija]]

Versio 19. tammikuuta 2013 kello 08.09

Ytimien sidosenergia nukleonia kohden massaluvun funktiona. Kuvaajasta näkyy muun muassa, että keveimpien ydinten fuusio tuottaa helposti enemmän energiaa kuin raskainten fissio.

Ydinreaktio on prosessi, jossa atomiydin muuttuu toiseksi törmätessään yhteen toisen ytimen tai hiukkasen kanssa (vrt. kemiallinen reaktio). Mikäli törmäyksessä ei tapahdu muutoksia ytimessä, ei kyseessä ole ydinreaktio vaan elastinen sironta. Jos taas ydin hajoaa spontaanisti ilman törmäystä, on kyseessä radioaktiivinen hajoaminen. Tunnetuimpia esimerkkejä ydinreaktioista ovat ovat fissio ja fuusio. Muunlaisia ydinreaktioita hyödynnetään ydinfysiikan tutkimuksessa, ja niitä tapahtuu myös luonnossa, esimerkiksi kosmisten säteiden osuessa ilmakehään.

Erilaisia ydinreaktioita

Fissiossa ydin hajoaa kahdeksi tai useammaksi kevyemmäksi ytimeksi joko spontaanisti tai absorboituaan törmäävän hiukkasen, esimerkiksi neutronin. Käytössä olevien ydinvoimaloiden energiantuotanto perustuu hallittuna ketjureaktiona etenevään fissioon. Hallitsematonta fissioketjureaktiota käytetään ydinaseissa.

Fuusiossa kaksi ydintä yhdistyy yhdeksi raskaammaksi vapauttaen energiaa ja pienempiä hiukkasia. Fuusioreaktorista on kaavailtu tulevaisuuden energiaratkaisua, mutta laboratorio-oloissa ei ole pystytty toteuttamaan pitkää, hallittua fuusioreaktiota. Tähtien säteily on peräisin fuusioreaktioista, jotka muuttavat vetyä heliumiksi ja tähden elinkaaren myöhemmissä vaiheissa myös raskaammiksi alkuaineiksi (ks. tähden nukleosynteesi). Vetypommin toiminta perustuu fissiopommilla käynnistettävään fuusioreaktioon.

Spallaatio on ydinreaktio, jossa ytimeen osuva suurienerginen hiukkanen pirstoo ytimestä ulos useita pienempiä palasia tai hajottaa koko ytimen pienemmiksi palasiksi.

Siirtoreaktioissa kahden törmäävän ytimen välillä tapahtuu nukleonien vaihtoa. Ensimmäinen tarkoituksellisesti aikaansaatu ydinten transmutaatio vuonna 1919 on esimerkki tällaisesta reaktiosta.

Epäelastisessa sironnassa ytimeen törmäävä hiukkanen luovuttaa ytimelle energiaa ja virittää sen siten jollekin viritystilalleen. Tarkastelemalla esimerkiksi protonien, elektronien tai alfahiukkasten siroamista ytimistä saadaan tietoa esimerkiksi ytimen muodosta, koosta ja viritystiloista.

Katso myös

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.