Ero sivun ”Ydinreaktio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: hi, zh, fa, lv, ar poisti: cs:Jaderná reakce (strong connection between (3) cs:Jaderná reakce and fi:Fissio) muokkasi: ur:نویاتی تعامل |
p r2.7.2) (Botti lisäsi: hr:Nuklearna reakcija, ht:Reyaksyon nikleyè, si:න්යෂ්ටික ප්රතික්රියාව |
||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
[[Luokka:Ydinfysiikka]] |
[[Luokka:Ydinfysiikka]] |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
[[ca:Reacció nuclear]] |
[[ca:Reacció nuclear]] |
||
[[de:Kernreaktion]] |
[[de:Kernreaktion]] |
||
| ⚫ | |||
[[et:Tuumareaktsioon]] |
[[et:Tuumareaktsioon]] |
||
[[el:Πυρηνική αντίδραση]] |
[[el:Πυρηνική αντίδραση]] |
||
| ⚫ | |||
[[es:Procesos nucleares]] |
[[es:Procesos nucleares]] |
||
[[fa:واکنش هستهای]] |
[[fa:واکنش هستهای]] |
||
[[fr:Réaction nucléaire]] |
[[fr:Réaction nucléaire]] |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
[[hi:नाभिकीय अभिक्रिया]] |
[[hi:नाभिकीय अभिक्रिया]] |
||
[[hr:Nuklearna reakcija]] |
|||
[[it:Reazione nucleare]] |
[[it:Reazione nucleare]] |
||
[[ht:Reyaksyon nikleyè]] |
|||
[[lv:Kodolreakcija]] |
[[lv:Kodolreakcija]] |
||
[[lt:Branduolinė reakcija]] |
[[lt:Branduolinė reakcija]] |
||
| Rivi 41: | Rivi 43: | ||
[[pt:Reação nuclear]] |
[[pt:Reação nuclear]] |
||
[[ru:Ядерная реакция]] |
[[ru:Ядерная реакция]] |
||
[[si:න්යෂ්ටික ප්රතික්රියාව]] |
|||
[[simple:Nuclear reaction]] |
[[simple:Nuclear reaction]] |
||
| ⚫ | |||
[[sr:Нуклеарна реакција]] |
[[sr:Нуклеарна реакција]] |
||
| ⚫ | |||
[[th:ปฏิกิริยานิวเคลียร์]] |
[[th:ปฏิกิริยานิวเคลียร์]] |
||
[[vi:Phản ứng hạt nhân]] |
[[vi:Phản ứng hạt nhân]] |
||
[[tr:Çekirdek tepkimesi]] |
[[tr:Çekirdek tepkimesi]] |
||
| ⚫ | |||
[[ur:نویاتی تعامل]] |
[[ur:نویاتی تعامل]] |
||
[[zh:核反应]] |
[[zh:核反应]] |
||
| ⚫ | |||
Versio 17. joulukuuta 2012 kello 17.53
Ydinreaktio on prosessi, jossa atomiydin muuttuu toiseksi törmätessään yhteen toisen ytimen tai hiukkasen kanssa (vrt. kemiallinen reaktio). Mikäli törmäyksessä ei tapahdu muutoksia ytimessä, ei kyseessä ole ydinreaktio vaan elastinen sironta. Jos taas ydin hajoaa spontaanisti ilman törmäystä, on kyseessä radioaktiivinen hajoaminen. Tunnetuimpia esimerkkejä ydinreaktioista ovat ovat fissio ja fuusio. Muunlaisia ydinreaktioita hyödynnetään ydinfysiikan tutkimuksessa, ja niitä tapahtuu myös luonnossa, esimerkiksi kosmisten säteiden osuessa ilmakehään.
Erilaisia ydinreaktioita
Fissiossa ydin hajoaa kahdeksi tai useammaksi kevyemmäksi ytimeksi joko spontaanisti tai absorboituaan törmäävän hiukkasen, esimerkiksi neutronin. Käytössä olevien ydinvoimaloiden energiantuotanto perustuu hallittuna ketjureaktiona etenevään fissioon. Hallitsematonta fissioketjureaktiota käytetään ydinaseissa.
Fuusiossa kaksi ydintä yhdistyy yhdeksi raskaammaksi vapauttaen energiaa ja pienempiä hiukkasia. Fuusioreaktorista on kaavailtu tulevaisuuden energiaratkaisua, mutta laboratorio-oloissa ei ole pystytty toteuttamaan pitkää, hallittua fuusioreaktiota. Tähtien säteily on peräisin fuusioreaktioista, jotka muuttavat vetyä heliumiksi ja tähden elinkaaren myöhemmissä vaiheissa myös raskaammiksi alkuaineiksi (ks. tähden nukleosynteesi). Vetypommin toiminta perustuu fissiopommilla käynnistettävään fuusioreaktioon.
Spallaatio on ydinreaktio, jossa ytimeen osuva suurienerginen hiukkanen pirstoo ytimestä ulos useita pienempiä palasia tai hajottaa koko ytimen pienemmiksi palasiksi.
Siirtoreaktioissa kahden törmäävän ytimen välillä tapahtuu nukleonien vaihtoa. Ensimmäinen tarkoituksellisesti aikaansaatu ydinten transmutaatio vuonna 1919 on esimerkki tällaisesta reaktiosta.
Epäelastisessa sironnassa ytimeen törmäävä hiukkanen luovuttaa ytimelle energiaa ja virittää sen siten jollekin viritystilalleen. Tarkastelemalla esimerkiksi protonien, elektronien tai alfahiukkasten siroamista ytimistä saadaan tietoa esimerkiksi ytimen muodosta, koosta ja viritystiloista.