Ero sivun ”Igor Vahros” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p linkitys |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Igor Vahros''' vuoteen 1942 ''Vahromejev''<ref name=facta/> ([[1917]]–[[1996]]) oli kieli- ja kirjallisuustieteilijä. Hän oli [[Helsingin yliopisto]]ssa Venäjän kielen ja kirjallisuuden professori 1967–1979.<ref name=facta>Facta 2001 osa 17 palsta 524</ref> Hän oli tuolloin Suomen ainoa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori ja toimi [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] epävirallisena tulkkina<ref name =JH/>. |
'''Igor Vahros''' vuoteen 1942 ''Vahromejev''<ref name=facta/> ([[1917]]–[[1996]]) oli kieli- ja kirjallisuustieteilijä. Hän oli [[Helsingin yliopisto]]ssa Venäjän kielen ja kirjallisuuden professori 1967–1979.<ref name=facta>Facta 2001 osa 17 palsta 524</ref> Hän oli tuolloin Suomen ainoa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori ja toimi [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] epävirallisena tulkkina<ref name =JH/>. |
||
Venäjällä syntynyt Vahros muutti lapsena isänsä kanssa Suomeen. Hän toimi jatkosodan aikana kouluttajana [[ |
Venäjällä syntynyt Vahros muutti lapsena isänsä kanssa Suomeen. Hän toimi jatkosodan aikana kouluttajana [[Äänislinnan Tiedustelijainkoulu|Äänislinnan vakoojakoulu]]ssa. Hän laati tulevien vakoojien peitetarinat. Hän oli YYA-valtuuskunnan sihteeri ja tulkki vuonna 1948.<ref name =JH>Jarmo Huhtanen, Sodan ajan vakoojista selviytyi luultua useampi. Helsingin Sanomat 12.10.2012 sivu A 8</ref> |
||
==Teokset== |
==Teokset== |
||
Versio 12. lokakuuta 2012 kello 09.45
Igor Vahros vuoteen 1942 Vahromejev[1] (1917–1996) oli kieli- ja kirjallisuustieteilijä. Hän oli Helsingin yliopistossa Venäjän kielen ja kirjallisuuden professori 1967–1979.[1] Hän oli tuolloin Suomen ainoa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori ja toimi Urho Kekkosen epävirallisena tulkkina[2].
Venäjällä syntynyt Vahros muutti lapsena isänsä kanssa Suomeen. Hän toimi jatkosodan aikana kouluttajana Äänislinnan vakoojakoulussa. Hän laati tulevien vakoojien peitetarinat. Hän oli YYA-valtuuskunnan sihteeri ja tulkki vuonna 1948.[2]
Teokset
- Zur Geschichte und Folklore der grossrussischen Sauna. Suomalainen tiedeakatemia: Akateeminen kirjakauppa, 1966
- Suomalais-venäläinen sanakirja, A. Scherbakoffin kanssa, Russki jazyk, 1975
- Docendo discimus, University of Helsinki. Department of Slavonic Languages, Yliopistopaino 1986. Sarja:Slavica Helsingiensia, 0780-3281; suppl. 1 Slavica Helsingiensia, 0780-3281; suppl. 1 (Juhlakirja professori Igor Vahroksen 70-vuotispäiväksi 7.1.1987.) ISBN 951-45-4127-8
Lähteet
Kirjallisuutta
- Mikko Porvali, Salainen tiedustelija – suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940–44, Atena Kustannus Oy 2012 ISBN 978-951-796-849-2