Ero sivun ”Oskar Werner” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ZéroBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: pl:Oskar Werner
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti lisäsi: sh:Oskar Werner
Rivi 40: Rivi 40:
[[sk:Oskar Werner]]
[[sk:Oskar Werner]]
[[sr:Оскар Вернер]]
[[sr:Оскар Вернер]]
[[sh:Oskar Werner]]
[[sv:Oskar Werner]]
[[sv:Oskar Werner]]
[[tl:Oskar Werner]]
[[tl:Oskar Werner]]

Versio 29. kesäkuuta 2012 kello 04.04

Oskar Wernerin muistolaatta Wienin Mariahilfissä Marchettigasse 1 A:n seinässä.

Oskar Werner (alk. Oskar Josef Bschließmayer, 13. marraskuuta 192223. lokakuuta 1984) oli itävaltalainen näyttelijä, jonka kansainvälinen maine sai alkunsa Francois Truffaut’n ohjaamasta elokuvasta Jules ja Jim .

Werner syntyi Gumpendorfissa, joka on nykyään osa Mariahilfin kaupunginosaa Wienissä. Hän pääsi 18-vuotiaana Burg-teatteriin, Itävallan kansallisteatteriin, ja teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1941, mutta joutui Wehrmachtiin marraskuussa. Hän oli pasifisti[1] ja teeskenteli loukkaantumista putoamalla hevosen selästä. Hän pääsi perunankuorijaksi ja vessojen siivoojaksi. Vuonna 1944 hän avioitui puoliksi juutalaisen Elisabeth Kallinan kanssa. He saivat tyttären Eleonoran ja pakenivat sodan loppuajaksi Wienerwaldiin.

Oskar Wernerin hauta.

Sodan päätyttyä hän palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli englanninkielisessä versiossa näytelmästä Der Engel mit der Posaune roolin, jota hän oli aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa Vakoilijana omassa maassaan. Luvatut lisäroolit jäivät kuitenkin toteutumatta, ja hän palasi Eurooppaan asettuen Liechtensteiniin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa Max Ophülsin ohjaamassa Lola Montèsissa. Francois Truffaut’n ohjaus Jules ja Jim toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut Narrilaiva (1965) ja Mies kylmästä (1965), ja vuonna 1966 Truffaut’n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa Fahrenheit 451. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa Kirottujen laiva (1972).

Oskar Wernerin entinen asuintalo Liechtensteinissa.

Alkoholismi ja mielenterveysongelmat[1] rapauttivat niin hänen terveytensä kuin uransakin, ja hän kuoli sydänkohtaukseen kaksi päivää Truffaut’n kuoleman jälkeen.

Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.[1]

Lähteet

  1. a b c Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online. Viitattu 11.8.2010 (saksaksi)

Aiheesta muualla