Ero sivun ”Frankfurtin keittiö” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p poistettu Luokka:Tilat HotCat-työkalulla |
p →refHelper: Viitettä KTK muutettu; |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[File:Frankfurter-kueche-vienna.JPG|thumb|Wieniin rekonstruoitu Frankfurtin keittiö]] |
[[File:Frankfurter-kueche-vienna.JPG|thumb|Wieniin rekonstruoitu Frankfurtin keittiö]] |
||
'''Frankfurtin keittiöksi''' kutsutaan [[itävalta]]laisen [[arkkitehti]] [[Margarete Schütte-Lihotzky]]n ([[1897]]–[[2000]]) vuonna [[1926]] suunnittelemaa [[kiintokaluste]]in varustettua [[keittiö]]tä, jota pidetään nykyaikaisen keittiö- ja [[keittiökaluste]]suunnittelun lähtökohtana.<ref name = KTK >{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4706/julkaisu_2004_1_tulevaisuuden_keittio.pdf | Nimeke =Tulevaisuuden keittio | Tekijä =Päivi Timonen, Johanna Mäkelä, Mari Niva, Kaarina Hyvönen ja Esa Vesmanen | Tiedostomuoto = pdf| Selite = ISBN 951-698-110-0 |
'''Frankfurtin keittiöksi''' kutsutaan [[itävalta]]laisen [[arkkitehti]] [[Margarete Schütte-Lihotzky]]n ([[1897]]–[[2000]]) vuonna [[1926]] suunnittelemaa [[kiintokaluste]]in varustettua [[keittiö]]tä, jota pidetään nykyaikaisen keittiö- ja [[keittiökaluste]]suunnittelun lähtökohtana.<ref name = KTK >{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4706/julkaisu_2004_1_tulevaisuuden_keittio.pdf | Nimeke =Tulevaisuuden keittio | Tekijä =Päivi Timonen, Johanna Mäkelä, Mari Niva, Kaarina Hyvönen ja Esa Vesmanen | Tiedostomuoto = pdf | Selite = ISBN 951-698-110-0 | Julkaisija = Kuluttajatutkimuskeskus | Viitattu = 30.3.2012 }</ref> |
||
Schütte-Lihotzky suunnitteli keittiön arkkitehti [[Ernst May]]n, silloisen [[Frankfurt-am-Main]]in asuntoviraston johtajan aloitteesta. Frankfurtin keittiö, jonka jatkajia länsimaiset keittiövalmistajat poikkeuksetta ovat, suunniteltiin alun perin työssäkäyvälle perheen äidille, joka laittaa ruokaa joka päivä. Ruuanvalmistamisella oli yksi funktionaalinen tarve: ravinnon tehokas valmistaminen ja jakelu perheelle.<ref name = VESMANEN >{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rakennaoikein.fi/node/1352| Nimeke = Keittiön tunnelma on yksityiskohtiensa summa| Tekijä =Esa Vesmanen | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Rakenna Oikein, rakentajan ja remontoijan käsikirja| Julkaisija = RPT Docu Oy| Viitattu = 30.3.2012 | Kieli = }}</ref> |
Schütte-Lihotzky suunnitteli keittiön arkkitehti [[Ernst May]]n, silloisen [[Frankfurt-am-Main]]in asuntoviraston johtajan aloitteesta. Frankfurtin keittiö, jonka jatkajia länsimaiset keittiövalmistajat poikkeuksetta ovat, suunniteltiin alun perin työssäkäyvälle perheen äidille, joka laittaa ruokaa joka päivä. Ruuanvalmistamisella oli yksi funktionaalinen tarve: ravinnon tehokas valmistaminen ja jakelu perheelle.<ref name = VESMANEN >{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rakennaoikein.fi/node/1352| Nimeke = Keittiön tunnelma on yksityiskohtiensa summa| Tekijä =Esa Vesmanen | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Rakenna Oikein, rakentajan ja remontoijan käsikirja| Julkaisija = RPT Docu Oy| Viitattu = 30.3.2012 | Kieli = }}</ref> |
||
Versio 30. maaliskuuta 2012 kello 16.21
Frankfurtin keittiöksi kutsutaan itävaltalaisen arkkitehti Margarete Schütte-Lihotzkyn (1897–2000) vuonna 1926 suunnittelemaa kiintokalustein varustettua keittiötä, jota pidetään nykyaikaisen keittiö- ja keittiökalustesuunnittelun lähtökohtana.[1]
Schütte-Lihotzky suunnitteli keittiön arkkitehti Ernst Mayn, silloisen Frankfurt-am-Mainin asuntoviraston johtajan aloitteesta. Frankfurtin keittiö, jonka jatkajia länsimaiset keittiövalmistajat poikkeuksetta ovat, suunniteltiin alun perin työssäkäyvälle perheen äidille, joka laittaa ruokaa joka päivä. Ruuanvalmistamisella oli yksi funktionaalinen tarve: ravinnon tehokas valmistaminen ja jakelu perheelle.[2]
Keittiö pyrittiin taylorismin hengessä suunnittelemaan yhtä tehokkaaksi kuin teollisuustyöntekijän työpiste, jossa kaikki tarvittava oli helposti ulottuvilla niin, että työ olisi mahdollisimman nopeaa ja sujuvaa. Schütte-Lihotzky katsoi, ettei työväenluokan keittiössä tarvita perheenemännän lisäksi tilaa palvelijalle, joten Frankfurtin keittiö mitoitettiin kompaktiksi yhden hengen työtilaksi. Samalla keittiö soveltui hyvin yhä tehokkaammaksi muuttuneeseen asuntotuotantoon. Keittiökaapiston osat valmistettiin ensi kertaa valtaosin tehtaalla standardoidun moduulin mukaisesti.[3]
Pienin Frankfurtin keittiön tyypeistä oli pinta-alaltaan vain 190 x 340 cm. Toisella lyhyellä sivulla oli ovi, toisella ikkuna ja sen ääressä istumatyöpiste. Toiselle pitkälle seinälle sijoitettiin tiskialtaat, työtaso ja korkea kaapisto; toisella seinällä oli liesi ja alas taittuva silityslauta. Keittiökaapistot maalattiin turkoosinvärisiksi, koska väri tutkimusten mukaan karkotti kärpäsiä. Työtaso oli päällystetty linoleumilla ja siinä oli vapaa reuna senaikaisten käsikäyttöisten keittiökoneiden kuten lihamyllyn kiinnittämiseen. Työtason alla oli iso alumiininen lokerolaatikosto jauhojen, sokerin ja muiden kuivatavaroiden säilytykseen. Liedeksi Schütte-Lihotzky kaavaili ensin sähköliettä, mutta sähkön kalleuden vuoksi vaihtoehtona oli sähkö- ja puulämmitteinen yhdistelmäliesi.
Vuosien 1926 ja 1932 välillä Frankfurtin alueen uudisasuntoihin asennettiin noin 10 000 Frankfurtin keittiön eri versiota. Frankfurtin keittiöön perustunut ajatus uudesta modernista keittiöstä levisi koko Eurooppaan ja tuli toisen maailmansodan jälkeen myös Suomeen, jossa se soveltui hyvin jälleenrakennuskauden teolliseen asuntotuotantoon.[1]
Lähteet
- ↑ a b {{Verkkoviite | Osoite = http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4706/julkaisu_2004_1_tulevaisuuden_keittio.pdf | Nimeke =Tulevaisuuden keittio | Tekijä =Päivi Timonen, Johanna Mäkelä, Mari Niva, Kaarina Hyvönen ja Esa Vesmanen | Tiedostomuoto = pdf | Selite = ISBN 951-698-110-0 | Julkaisija = Kuluttajatutkimuskeskus | Viitattu = 30.3.2012 }
- ↑ Esa Vesmanen: Keittiön tunnelma on yksityiskohtiensa summa Rakenna Oikein, rakentajan ja remontoijan käsikirja: RPT Docu Oy. Viitattu 30.3.2012.
- ↑ Susie Steiner: Radical and chic 1.4.2006. Lontoo: The Guardian. Viitattu 30.3.2012. englanti