Ero sivun ”Sisäkorvaistute” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Kokleaimplantin avulla ohitetaan korvan [[hiussolut]] ja stimuloidaan [[kokleahermo]]ja suoraan elektronisilla impulsseilla. Laitteeseen kuuluu leikkauksella asennetun vastaanotinosan lisäksi myös ulkoinen osa tai ulkoisia osia, jotka muuntavat äänen sähkösignaaleiksi ja välittävät sen implanttiin, joka puolestaan välittää signaalit kuulohermoon. Kun kokleaimplantti on paikallaan, ääni ei enää kulje korvakäytävää pitkin, vaan kuuleminen tapahtuu kokonaan kalloon kiinnitetyn mikrofonin kautta. [[Audiologi]] ohjelmoi implantin erikseen jokaiselle käyttäjälle. Sisäkorvaistute on tarkoitettu sellaisille kuuroille, joille parhaimmistakaan ulkoisista kuulokojeista ei ole riittävästi hyötyä. |
Kokleaimplantin avulla ohitetaan korvan [[hiussolut]] ja stimuloidaan [[kokleahermo]]ja suoraan elektronisilla impulsseilla. Laitteeseen kuuluu leikkauksella asennetun vastaanotinosan lisäksi myös ulkoinen osa tai ulkoisia osia, jotka muuntavat äänen sähkösignaaleiksi ja välittävät sen implanttiin, joka puolestaan välittää signaalit kuulohermoon. Kun kokleaimplantti on paikallaan, ääni ei enää kulje korvakäytävää pitkin, vaan kuuleminen tapahtuu kokonaan kalloon kiinnitetyn mikrofonin kautta. [[Audiologi]] ohjelmoi implantin erikseen jokaiselle käyttäjälle. Sisäkorvaistute on tarkoitettu sellaisille kuuroille, joille parhaimmistakaan ulkoisista kuulokojeista ei ole riittävästi hyötyä. |
||
Sisäkorvaistutteet ovat aiheuttaneet runsaasti keskustelua kuurojen yhteisössä. Monen mielestä olisi parempi sijoittaa sisäkorvaistuteleikkauksiin käytettävät [[yhteiskunta|yhteiskunnan]] rahat sellaisiin yhteiskunnan palveluihin, jotka helpottavat kuurojen elämää kuuroina tai viittomakielisinä. Näitä palveluja ovat muun muassa tulkkipalvelu, kuurojen koulutus ja syrjäytymistä ehkäisevät tukimuodot. Toisaalta moni on myös ollut tyytyväinen sisäkorvaistutteeseensa. Osa tulee leikkauksen jälkeen toimeen [[kuuloaisti|kuulon]] avulla lähes kaikissa tilanteissa. Myös monet kuurojen lasten kuulevat vanhemmat ja sukulaiset ovat olleet tyytyväisiä, kun pystyvät kommunikoimaan kuuron lapsen kanssa omalla äidinkielellään. Istutetta ei kuitenkaan voi käyttää esimerkiksi uidessa, jolloin kuuro on yhtä kuuro kuin oli ennen leikkausta. Sisäkorvaistutteen käyttäjistä ei siis vielä nykytekniikalla tule täysin [[kuuleva|kuulevia]]. Leikkausten tulokset ovat vaihtelevia, ja leikkauksen jälkeen tarvitaan kuntoutumistukimuotoja, kuten [[puheterapia]]a. Mitä vähemmän aikaa kuuro on ollut kuuro ennen leikkausta, sitä todennäköisempää on, että hän oppii sujuvan puhekielen. Syntymäkuuro aikuinen ei hyödy implantista. Leikkauksen tulokset eivät ole täysin ennustettavissa. |
Sisäkorvaistutteet ovat aiheuttaneet runsaasti keskustelua kuurojen yhteisössä. Monen mielestä olisi parempi sijoittaa sisäkorvaistuteleikkauksiin käytettävät [[yhteiskunta|yhteiskunnan]] rahat sellaisiin yhteiskunnan palveluihin, jotka helpottavat kuurojen elämää kuuroina tai [[viittomakieli|viittomakielisinä]]. Näitä palveluja ovat muun muassa [[tulkkipalvelu]], kuurojen koulutus ja syrjäytymistä ehkäisevät tukimuodot. Toisaalta moni on myös ollut tyytyväinen sisäkorvaistutteeseensa. Osa tulee leikkauksen jälkeen toimeen [[kuuloaisti|kuulon]] avulla lähes kaikissa tilanteissa. Myös monet kuurojen lasten kuulevat vanhemmat ja sukulaiset ovat olleet tyytyväisiä, kun pystyvät kommunikoimaan kuuron lapsen kanssa omalla äidinkielellään. Istutetta ei kuitenkaan voi käyttää esimerkiksi uidessa, jolloin kuuro on yhtä kuuro kuin oli ennen leikkausta. Sisäkorvaistutteen käyttäjistä ei siis vielä nykytekniikalla tule täysin [[kuuleva|kuulevia]]. Leikkausten tulokset ovat vaihtelevia, ja leikkauksen jälkeen tarvitaan kuntoutumistukimuotoja, kuten [[puheterapia]]a. Mitä vähemmän aikaa kuuro on ollut kuuro ennen leikkausta, sitä todennäköisempää on, että hän oppii sujuvan puhekielen. Syntymäkuuro aikuinen ei hyödy implantista. Leikkauksen tulokset eivät ole täysin ennustettavissa. |
||
Ensimmäiset korvaimplanttikokeilut tehtiin jo [[1950-luku|1950-luvulla]] [[Ranska]]ssa. Suomessa ensimmäiset sisäkorvaproteesit asennettiin vuosina [[1984]]–[[1985]]. |
Ensimmäiset korvaimplanttikokeilut tehtiin jo [[1950-luku|1950-luvulla]] [[Ranska]]ssa. Suomessa ensimmäiset sisäkorvaproteesit asennettiin vuosina [[1984]]–[[1985]]. |
||
Versio 10. helmikuuta 2012 kello 15.04
Sisäkorvaistute (muita nimityksiä ovat sisäkorvaimplantti, sisäkorvaproteesi ja kokleaimplantti) on erityinen kuulokoje, jonka käyttö vaatii leikkauksella sisäkorvaan asennetun implantin.
Kokleaimplantin avulla ohitetaan korvan hiussolut ja stimuloidaan kokleahermoja suoraan elektronisilla impulsseilla. Laitteeseen kuuluu leikkauksella asennetun vastaanotinosan lisäksi myös ulkoinen osa tai ulkoisia osia, jotka muuntavat äänen sähkösignaaleiksi ja välittävät sen implanttiin, joka puolestaan välittää signaalit kuulohermoon. Kun kokleaimplantti on paikallaan, ääni ei enää kulje korvakäytävää pitkin, vaan kuuleminen tapahtuu kokonaan kalloon kiinnitetyn mikrofonin kautta. Audiologi ohjelmoi implantin erikseen jokaiselle käyttäjälle. Sisäkorvaistute on tarkoitettu sellaisille kuuroille, joille parhaimmistakaan ulkoisista kuulokojeista ei ole riittävästi hyötyä.
Sisäkorvaistutteet ovat aiheuttaneet runsaasti keskustelua kuurojen yhteisössä. Monen mielestä olisi parempi sijoittaa sisäkorvaistuteleikkauksiin käytettävät yhteiskunnan rahat sellaisiin yhteiskunnan palveluihin, jotka helpottavat kuurojen elämää kuuroina tai viittomakielisinä. Näitä palveluja ovat muun muassa tulkkipalvelu, kuurojen koulutus ja syrjäytymistä ehkäisevät tukimuodot. Toisaalta moni on myös ollut tyytyväinen sisäkorvaistutteeseensa. Osa tulee leikkauksen jälkeen toimeen kuulon avulla lähes kaikissa tilanteissa. Myös monet kuurojen lasten kuulevat vanhemmat ja sukulaiset ovat olleet tyytyväisiä, kun pystyvät kommunikoimaan kuuron lapsen kanssa omalla äidinkielellään. Istutetta ei kuitenkaan voi käyttää esimerkiksi uidessa, jolloin kuuro on yhtä kuuro kuin oli ennen leikkausta. Sisäkorvaistutteen käyttäjistä ei siis vielä nykytekniikalla tule täysin kuulevia. Leikkausten tulokset ovat vaihtelevia, ja leikkauksen jälkeen tarvitaan kuntoutumistukimuotoja, kuten puheterapiaa. Mitä vähemmän aikaa kuuro on ollut kuuro ennen leikkausta, sitä todennäköisempää on, että hän oppii sujuvan puhekielen. Syntymäkuuro aikuinen ei hyödy implantista. Leikkauksen tulokset eivät ole täysin ennustettavissa.
Ensimmäiset korvaimplanttikokeilut tehtiin jo 1950-luvulla Ranskassa. Suomessa ensimmäiset sisäkorvaproteesit asennettiin vuosina 1984–1985.
Kuuroina syntyvistä lapsista 90 prosenttia saa istutteen. Istutteet ovat vähentäneet kuurojen määrää merkittävästi, niin että esimerkiksi kuurojen erityiskoulut kärsivät oppilaspulasta.[1]
Lähteet
- ↑ Hilkka Säävälä: Korvien istutteet kutistavat viittomakielistä yhteisöä Yle.fi. Viitattu 3.11.2009.