Kielo

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 2. toukokuuta 2012 kello 13.17 käyttäjän Gopase+f (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvia. Etunimestä katso Kielo (nimi).
Kielo
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Ruskuskasvit Ruscaceae
Suku: Kielot Convallaria
Laji: majalis
Kaksiosainen nimi

Convallaria majalis
L.

Katso myös

  Kielo Wikispeciesissä
  Kielo Commonsissa

Kielo (Convallaria majalis) on Convallaria-sukuun kuuluva monivuotinen ruohovartinen kasvi. Se on myös sukunsa ainoa laji; aiemmin muun muassa kiehkurakielo (Polygonatum verticillatum) on joskus yhdistetty kielon sukuun. Kielo on ollut vuodesta 1967 lähtien Suomen kansalliskukka.[1] Se on saanut suomenkielisen nimensä lehtiensä mukaan: Perinteisiä nimiä olivat lehmänkieli ja koirankieli. Elias Lönnrot vakiinnutti kasvin nimeksi kielon.[2]

Ulkonäkö ja ominaisuudet

Kielo kasvaa 15–25 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on tyveltä sinipunainen tai vihreä. Kielolla on kaksi suurta, ehytlaitaista ja pitkäruotista lehteä. Lehden lapa on 10–20 cm pitkä ja muodoltaan soikea. Lehtien muodostamasta tupesta kasvaa kukkavarsi ja kukinto on nuokkuva, 6–12 kukkaa sisältävä terttu. Kukat ovat valkoiset, pullean kellonmuotoiset ja hyväntuoksuiset. Kukinnan lopuksi kielo kasvattaa pieniä (5–7 mm) kellanpunaisia marjoja, jotka nekin, kuten koko muu kasvi, ovat myrkyllisiä. Yhdessä marjassa on 2–6 siementä. Kielo talvehtii juurakkonsa avulla. Juurakko voi muodostaa laajan maanalaisen verkoston, jonka avulla kielo kasvattaa laajan kloonikasvuston. [3]

Myrkyllisyys

Varsinkin lapsille ja kotieläimille kasvin glykosidit ovat vaarallisia; tästä huolimatta kieloa on käytetty luonnon lääkkeenä vuosisatojen ajan.[4] Kielosta on löydetty yli 30 sydämen toimintaan vaikuttavaa glykosidia. Näitä sydänglykosideja on kielossa esimerkiksi konvallariini, konvallatoksiini, konvallatoksoli ja konvallosidi. Koko kasvissa marjoja lukuun ottamatta on myös kelidonihappoa, erilaisia alkaloideja ja saponiineja.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kieloja kasvaa Euroopassa noin Oulun korkeudelta Keski-Italiaan. Sitä tavataan Englannissa mutta ei Skotlannissa eikä Irlannissa etelärannikkoa lukuun ottamatta. Espanjassa ja Portugalissa kieloja kasvaa vain Pyreneiden pohjoispuolella. Itäänpäin kielon levinneisyysalue ulottuu Keski-Venäjälle asti. Suomessa se on harvinainen Kainuussa ja Etelä-Lapissa ja puuttuu kokonaan pohjoisemmasta Lapista.[5] Kielo on Etelä-Suomessa aina Jyväskylän korkeudelle saakka erittäin yleinen metsäkasvi rehevillä lehtomaisilla metsämailla, ja aivan etelä-ja lounaisrannikolla sen voi tavata lähes joka paikasta.

Kielo kasvaa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, metsänreunoilla, kivikkoisilla rinteillä, lehdoissa, lehtoniityillä sekä lettokorvissa.[3]

Käyttö

Kielon makeatuoksuisia kukkia käytetään kukkakimpuissa ja -asetelmissa.[6] Aiemmin kieloja hyödettiin joulukukiksi, 1960-luvulla sen käyttö väheni, mutta tapa on jälleen elpymässä.[7] Perinteen mukaan 1. toukokuuta Ranskan kaduilla myydään kieloja.

Hajuvesiteollisuus käyttää oikeita kieloja, mutta tuoksua on osattu tuottaa myös synteettisesti jo 1900-luvun alusta.[8]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. Terho Poutanen: Kielo on Suomen kansalliskukka 1996. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  2. Vuohia Kukkamaassa 2005. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 16.11.2007.
  3. a b Hämet-Ahti et al. 1998 s. 484
  4. Marja Aalto: Kun taivas ja maa kesän tuoksuja on tulvillaan Botania, Joensuun Yliopisto.
  5. Arne Anderberg: Den virtuella floran (katso myös levinneisyyskartat) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.11.2007. (ruotsiksi)
  6. Kukat häissä 1 (Myös kuvia) Naimisiin.info. Viitattu 16.11.2007.
  7. Kukkaostoksille kannattaa lähteä nyt! Kotimaiset kasvikset ry..
  8. Matti Hannuksela: Hajusteet tuoksuvat, herkistävät ja ärsyttävät Suomen Migreeniyhdistys.

Aiheesta muualla

 

Malline:Link FA Malline:Link GA