Kielo
| Kielo | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Ruskuskasvit Ruscaceae |
| Suku: | Kielot Convallaria |
| Laji: | majalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Convallaria majalis |
|
| Katso myös | |
Kielo (Convallaria majalis) on Convallaria-sukuun kuuluva monivuotinen ruohovartinen kasvi. Se on myös sukunsa ainoa laji; aiemmin muun muassa kiehkurakielo (Polygonatum verticillatum) on joskus yhdistetty kielon sukuun. Kielo on ollut vuodesta 1967 lähtien Suomen kansalliskukka.[1] Se on saanut suomenkielisen nimensä lehtiensä mukaan: Perinteisiä nimiä olivat lehmänkieli ja koirankieli. Elias Lönnrot vakiinnutti kasvin nimeksi kielon.[2]
Ulkonäkö ja ominaisuudet
Kielo kasvaa 15–25 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on tyveltä sinipunainen tai vihreä. Kielolla on kaksi suurta, ehytlaitaista ja pitkäruotista lehteä. Lehden lapa on 10–20 cm pitkä ja muodoltaan soikea. Lehtien muodostamasta tupesta kasvaa kukkavarsi ja kukinto on nuokkuva, 6–12 kukkaa sisältävä terttu. Kukat ovat valkoiset, pullean kellonmuotoiset ja hyväntuoksuiset. Kukinnan lopuksi kielo kasvattaa pieniä (5–7 mm) kellanpunaisia marjoja, jotka nekin, kuten koko muu kasvi, ovat myrkyllisiä. Yhdessä marjassa on 2–6 siementä. Kielo talvehtii juurakkonsa avulla. Juurakko voi muodostaa laajan maanalaisen verkoston, jonka avulla kielo kasvattaa laajan kloonikasvuston. [3]
Myrkyllisyys
Varsinkin lapsille ja kotieläimille kasvin glykosidit ovat vaarallisia; tästä huolimatta kieloa on käytetty luonnon lääkkeenä vuosisatojen ajan.[4] Kielosta on löydetty yli 30 sydämen toimintaan vaikuttavaa glykosidia. Näitä sydänglykosideja on kielossa esimerkiksi konvallariini, konvallatoksiini, konvallatoksoli ja konvallosidi. Koko kasvissa marjoja lukuun ottamatta on myös kelidonihappoa, erilaisia alkaloideja ja saponiineja.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kieloja kasvaa Euroopassa noin Oulun korkeudelta Keski-Italiaan. Sitä tavataan Englannissa mutta ei Skotlannissa eikä Irlannissa etelärannikkoa lukuun ottamatta. Espanjassa ja Portugalissa kieloja kasvaa vain Pyreneiden pohjoispuolella. Itäänpäin kielon levinneisyysalue ulottuu Keski-Venäjälle asti. Suomessa se on harvinainen Kainuussa ja Etelä-Lapissa ja puuttuu kokonaan pohjoisemmasta Lapista.[5] Kielo on Etelä-Suomessa aina Jyväskylän korkeudelle saakka erittäin yleinen metsäkasvi rehevillä lehtomaisilla metsämailla, ja aivan etelä-ja lounaisrannikolla sen voi tavata lähes joka paikasta.
Kielo kasvaa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, metsänreunoilla, kivikkoisilla rinteillä, lehdoissa, lehtoniityillä sekä lettokorvissa.[3]
Käyttö
Kielon makeatuoksuisia kukkia käytetään kukkakimpuissa ja -asetelmissa.[6] Aiemmin kieloja hyödettiin joulukukiksi, 1960-luvulla sen käyttö väheni, mutta tapa on jälleen elpymässä.[7] Perinteen mukaan 1. toukokuuta Ranskan kaduilla myydään kieloja.
Hajuvesiteollisuus käyttää oikeita kieloja, mutta tuoksua on osattu tuottaa myös synteettisesti jo 1900-luvun alusta.[8]
Katso myös
Lähteet
- Jouni Paarlahti, Myrkkykasvit, WSOY, 2005, ISBN 951-0-30079-9
- Liber Herbarum II: Convallaria majalis
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Viitteet
- ↑ Terho Poutanen: Kielo on Suomen kansalliskukka 1996. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ Vuohia Kukkamaassa 2005. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 16.11.2007.
- ↑ a b Hämet-Ahti et al. 1998 s. 484
- ↑ Marja Aalto: Kun taivas ja maa kesän tuoksuja on tulvillaan Botania, Joensuun Yliopisto.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran (katso myös levinneisyyskartat) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.11.2007. (ruotsiksi)
- ↑ Kukat häissä 1 (Myös kuvia) Naimisiin.info. Viitattu 16.11.2007.
- ↑ Kukkaostoksille kannattaa lähteä nyt! Kotimaiset kasvikset ry..
- ↑ Matti Hannuksela: Hajusteet tuoksuvat, herkistävät ja ärsyttävät Suomen Migreeniyhdistys.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2009: Kielon levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Kielo (Convallaria majalis)
- LuontoPortti: Kielo (Convallaria majalis)
- Nettikasvio: Kielo (Convallaria majalis)
- Den virtuella floran: Kielo (Convallaria majalis) (ruotsiksi)
- ITIS: Convallaria majalis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Convallaria majalis (englanniksi)
- Flora of China: Convallaria majalis (englanniksi)
- UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja