Toijalan työväentalo
| Toijalan työväentalo | |
|---|---|
| Sijainti | Toijala, Akaa |
| Valmistumisvuosi | 1800-luku |
| Purkuvuosi | 1982 |
| Rakennuttaja | Akaan pitäjän työväenyhdistys ry |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | lauta |
| Kerrosluku | 2 |
 |
|
Toijalan työväentalo oli Akaan kunnan Toijalan kaupunginosassa sijainnut työväentalo. Rakennus purettiin vuonna 1982.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toijalan työväenyhdistys perustettiin vuonna 1889. Yhdistyksen nimi oli alun perin Akaan pitäjän Työmiesseura, vuodesta 1893 lähtien Akaan pitäjän työväenyhdistys ja vuodesta 1906 Toijalan työväenyhdistys. Yhdistys toimi alkuun wrightiläisenä yhdistyksenä. Itse asiassa alun perin oli ollut tarkoitus ottaa jäseniksi vain käsityöläisiä. ”Hyvämaineisia työmiehiä” päätettiin hyväksyä jäseniksi vasta, kun huomattiin, ettei paikkakunnalla ollut tarpeeksi ammattimiehiä seuran perustamista varten.[1]
Porvarillisesti ajattelevia jäseniä alkoi erota yhdistyksestä vuosisadan vaihteessa, ja vuoden 1905 suurlakon jälkeen yhdistys liittyi SDP:hen, ja wrightiläinen vaihe päättyi lopullisesti. Yhdistyksen jäsenmäärä vaihteli nousten välillä, kuten suurlakon tienoilla, yli sataan. Jäsenissä oli paljon käsityöläisiä ja rautatieläisiä.[1]
Yhdistys sai vuonna 1892 kunnalta ilman vuokraa käyttöönsä Toijalan vanhan kansakoulun, jossa se pystyi pitämään lukusalia sekä järjestämään kokouksia. Taloa käyttivät myös raittiusseura ja vapaapalokunta. Myöhemmin koulurakennuksen käyttö kuitenkin kiellettiin yhdistykseltä, jolloin sen oli ryhdyttävä oman talon hankintaan. Talo saatiin vuonna 1896, kun eräs kauppias myi yhdistykselle omistamansa vanhan meijerirakennuksen. Pienellä kunnostuksella siitä saatiin toimitalo.[1][2]
Toukokuussa 1979 yhdistys myi talon Toijalan kunnalle. Siinä toimi muutaman vuoden ajan matto- ja kalusteliike, kunnes huonokuntoinen talo purettiin vuonna 1982.[3]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talolla järjestettiin huvitilaisuuksia kuukausittain 1800-luvun lopulta alkaen, ja sitä myös vuokrattiin alusta saakka ulkopuolisille järjestöille. Vuonna 1902 yhdistyksen yhteyteen perustettiin voimistelu- ja urheiluseura, jonka nimeksi tuli vuonna 1907 Valpas. Sen ohjelmistoon kuului muun muassa sauvavoimistelu- ja pyramidiharjoitukset, ja harjoitusten tuloksia esiteltiin iltamissa. Myöhemmin ohjelmaan tuli myös yleisurheilu ja paini.[3][1]
Talossa oli myös lukusali, ja vuonna 1905 avattiin kirjasto. Kirjasto tosin oli ainakin 1920–1930-luvuilla vaatimaton, vain noin 50 niteen suuruinen. Välillä kirjasto oli kokonaan suljettuna.[3][1]
Eduskuntavaalien alla vuonna 1907 talolla pidettiin sosialidemokraattisen puolueen väittelykokous, jossa oli yleisöä yli 600 henkeä.[3]
Ensimmäisen maailmansodan aikaan vuosina 1914–1916 talolla majoitettiin venäläisiä sotilaita. Vuonna 1917 yhdistys perusti Toijalan työväen teatterin. Sisällissota kuitenkin katkaisi toiminnan alkuunsa. Näytelmäseura perustettiin uudelleen sodan jälkeen, mutta sen toiminta oli melko vaatimatonta. Vuonna 1927 seura lakkautettiin, mutta näytelmäharrastusta työväentalolla jatkettiin kuitenkin.[3][4]
Sisällissodan aikaan työväentalolla toimi punakaarti, ja talon ravintola oli punakaartilaisten ruokalana. Huhtikuussa 1918 paikallinen suojeluskunta otti talon haltuunsa ja muutti esikuntansa sinne. Suojeluskunnan hallussa talo pysyi vuoden 1919 kesään saakka. Saatuaan talon takaisin työväenyhdistys järjesti siellä paluujuhlan.[1][3]
1920-luvulla talolla järjestettiin kokouksia, luentoja, opetuskursseja ja iltamia, joita oli lähes viikoittain. Taloa myös vuokrattiin ulkopuolisille, kuten kiertäville teatteriseurueille. Työväentalolla näytettiin myös elokuvia vuosina 1927–1930. Jonkin aikaa vuokralaisena oli myös esimerkiksi helluntaiseurakunta, mutta vuonna 1929 yhdistys päätti olla vuokraamatta taloa uskonnollisille tahoille.[3][4]
Myös talvi- ja jatkosodan aikaan taloa käytettiin sotilasmajoitukseen ja myöhemmin siirtoväen majoitukseen. Sota-aikana työväenyhdistyksen toiminta oli pysähdyksissä, mutta sotien jälkeen toiminta talolla vilkastui kovasti.[4]
Tammikuun 1. päivänä 1973 avasi työväentalolla ovensa ravintola Poikkitie. Se oli aluksi auki vain viikonloppuisin, myöhemmin viitenä päivänä viikossa. Vuonna 1974 ravintola laajennettiin 101-paikkaiseksi. Se ei kuitenkaan lopulta tuottanut niin hyvin kuin oli toivottu.[3]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin talossa oli ravintola, keittiö, kaksi huonetta ja eteinen. Juhlasali ja näyttämö rakennettiin vuonna 1901. Vuonna 1917 taloa remontoitiin jälleen: rakennusta korotettiin viisi huonetta käsittävällä vinttikerroksella, ja talo vuorattiin uudelleen. Yläkertaan tuli vahtimestarin asunto. Talon lattiat maalattiin, katot ja tapetit uusittiin, ja ravintolan viereen rakennettiin erillinen tupakkahuone.[3]
Sisällissodan jälkeen talo oli huonossa kunnossa, eikä tarvittaviin remontteihin tahtonut riittää rahaa. Korjauksia tehtiin kuitenkin talkoilla. Samoin sotien jälkeen 1940-luvun lopulla. 1950-luvun alussa tehtiin isoja korjauksia.[3][4]
1950-luvulla huonokuntoinen talo aiottiin purkaa ja rakentaa tilalle uusi. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, ja taloa pidettiin vuosikymmeniä vain juuri käyttökuntoisena, kunnes kaupunki huomautti asiasta 1970-luvulla ja toimeen oli pakko tarttua. Talon ulkovuoraus ja ulko-ovet uusittiin, pääoven kuisti purettiin ja taloon tuli sähkölämmitys. Filmivarasto ja maskeerauskoppi saivat lähteä. Näyttämön taakse rakennettiin uusi kokoushuone, jota vuokrattiin. Rakennus olisi kuitenkin vaatinut perusteellisempaa korjausta, sillä se oli alkanut jo painua maan sisään. Lopulta korjaukset jäivät tekemättä ja talo päätyi purettavaksi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Korkeamäki, Esko: Työväen alkutaival Akaassa. Toijalan työväenyhdistys ry, 1986. ISBN 951-99755-6-X.
- ↑ Työväenliike Etelä-Hämeessä 1906–1931. Hämeen eteläinen sos.dem. piiritoimikunta, 1931.
- ↑ a b c d e f g h i j k Akaan Seutu akaanseutu.fi. 10.2.2015, no 32. Viitattu 14.11.2022.
- ↑ a b c d Korkeamäki, Esko: Aatteen puolesta. Toijalan työväenyhdistys ry, 1989. ISBN 952-90-1440-6.