Toe
Toe on vanha Skandinaviasta lähtöisin oleva lohen ja siian kalastukseen käytetty pyydys. Suomessa tokeita rakennettiin erityisesti Kokemäenjokeen 1300-luvulta. Toe eroaa ulkonäöltään ja rakenteeltaan olennaisesti Pohjois-Suomen joissa ja Kymijoessa käytössä olleista lohipadoista.
Toe oli suuri puinen laituria tai patoa muistuttava rakennelma, joka ulottuu rannalta kohti joen keskikohtaa. Tokeessa olevien porttien avulla kalat ohjattiin umpinaiseen tilaan, josta ne sitten nostettiin ylös lippojen tai haavien avulla. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Suomessa ovat vuodelta 1347, jolloin Piispa Hemming rakennutti tokeen Kokemäenjoen Lammaistenkoskeen.
Lopullisesti ne syrjäyttivät vanhat alkeellisemmat kalastukseen käytetyt rantapadot 1500-luvun puolivälissä, jolloin kuninkaan voudit levittivät toekalastusta tehokkaasti talonpoikien keskuuteen. Syy oli verotuksellinen, suurta useiden eri talojen omistamaa toetta oli helpompi verottaa kuin yksittäisten talojen pieniä rantapatoja. Tokeita oli parhaimmillaan Kokemäenjoessa lähes 50 kappaletta. 1500-luvun jälkipuoliskolta lähtien niiden määrä vakiintui hieman yli kahteenkymmeneen.
Yksittäinen toe oli usean jopa eri kylistä olevan talon omistama. Ne oli merkitty karttoihin ja jokaisella tokeella oli oma kylän mukaan annettu nimensä. Myös hallitsijalla ja piispalla saattoi olla omat tokeensa joessa (Kuninkaantoe ja Piispantoe). Saalis jaettiin osakkaille siinä suhteessa, missä he olivat osallistuneet sen rakentamiseen ja ylläpitoon. Tokeiden omistajat eivät usein sallineet uusien rakentamista jo olemassa olevien lähelle. Uusien patojen ilmaannuttua mentiin asiasta usein käräjille ja yleensä ne määrättiin purettaviksi.
Rakentaminen ja kalastaminen tokeella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tokeitten rakentamiseen alettiin valmistautumaan jo talvella, jolloin kaadettiin suurimmat tarvittavat hirret. Varsinaiset rakennustyöt suoritettiin alkukesällä, niin että tokeet olivat valmiita heinäkuun alussa, kun lohi nousi jokeen. Toe purettiin syksyllä kalastuskauden päätyttyä ja sen materiaalia käytettiin hyväksi uuden rakentamisessa seuraavana kesänä. Puutavaraa tuotiin rakennuspaikalle runsaasti ylimääräistä. Tulvan mahdollisesti viedessä keskeneräisen tokeen mennessään, päästiin heti aloittamaan uuden rakentamista. Rakentamisen hoitivat ammattitaitoiset kirvesmiehet, jotka saivat palkkioksi osan kesän saaliista tai oikeuden kalastaa tokeella tietyn ajan. Toe koostui paristakymmenestä eri osasta, joilla kaikilla oli oma nimensä.
Kalastaminen tokeella suoritettiin vuoroissa, jotka arvottiin osakkaiden kesken. Jokainen vuoro kesti kellon ympäri ja illalla vuoron vaihtuessa jaettiin päivän saalis osakkaille. Kalastajan eli fiskarin lepotaukoja sekä kirjanpitäjää varten oli rantaan rakennettu ns. kalapirtti. Ne saattoivat joillakin paikoilla olla jopa useammasta huoneesta koostuvia lämmitettyjä asumuksia.
Pohjois-Suomen lohipadoista poiketen tokeita ei saanut rakentaa niin, että ne olisivat ulottuneet koko joen poikki. Kolmasosa joen leveydestä oli jätettävä vapaaksi sen syvimmältä kohdalta. Tämän ns. kuninkaanväylän tarkoitus oli pitää joki purjehduskelpoisena, sekä varmistaa, että myös ylimpänä jokivarressa asuville riitti kalaa. Usein talonpojat kuitenkin rikkoivat määräyksiä ja jättivät kuninkaanväylän liian kapeaksi. Tällaisia tapauksia puitiin käräjillä, lisäksi joella kiersi tarkistajia mittaamassa väylän leveyttä sekä repimässä tokeita laillisiin mittoihin.
Kalapirteillä vietettiin usein erityisiä juhlia, ns kalapaaleja. Ihmiset kerääntyivät rantaan syömään päivän saalista. Yleensä tarjolla oli siikakeittoa tai ristiinnaulittua siikaa ja olennainen osa oli myös runsas juomatarjoilu. Juhliin osallistui myös väkeä, jotka eivät olleet tokeissa osakkaina. He maksoivat syömisestään ja juomisestaan käyvän hinnan. Kalapaaleja järjestettiin aina 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille saakka, yhtä kauan kuin toekalastustakin harjoitettiin.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mauno Jokipii: "Kokemäenjoen toekalastuksesta", julkaisussa Sarka: Satakunnan museon vuosikirja 2001–2002 (2003), s. 37–55
- Tapio Salminen: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia, 2007.
- Toekalastuksesta Kokemäenjoella (Arkistoitu – Internet Archive)