Timo Sahi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Timo Sahi (s. 1943) on suomalainen erikoisupseeri, joka toimi Suomen Puolustusvoimien ylilääkärinä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2003 lääkintäkenraalimajurina. Uudeksi ylilääkäriksi valittiin tällöin Pentti Kuronen.

Hän on palvellut myös Rajavartiolaitoksessa ylilääkärinä.lähde?

Sahi on naimisissa filosofian tohtori Sinikka Sahin (o.s. Kallio) kanssa ja heillä on poika ja kaksi tytärtä.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahi on ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen jäsen 1988–2016 ja varapuheenjohtaja vuosina 1996–2016.[1] Hän on ollut myös Helsingin hiippakuntavaltuuston jäsen ja puheenjohtaja 2004–2012.[2] Suomen Kuntoliikuntaliiton puheenjohtajana Sahi toimi 1999–2009.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahi on kirjoittanut ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1961. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1968 ja väitellyt lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1974, väitöskirja käsitteli laktoosin malabsorption perinnöllisyyttä. Hänelle on myönnetty yleislääketieteen erikoislääkärin oikeudet 1977 ja työterveyshuollon erikoislääkärin oikeudet 1985; sotilaslääketieteen erityispätevyyden hän on saanut 1996. Master of Science -tutkinnon epidemiologiassa hän on suorittanut Harvardin yliopistossa, Yhdysvalloissa 1977.

Ura sotilaslääkärinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahi toimi puolustusvoimien palveluksessa vuodesta 1971 lähtien, ensin sotilaslääkärinä Kaartin pataljoonassa ja vuodesta 1977 lähtien sotilasylilääkärinä Pääesikunnan lääkintäosastossa, ensin toimistopäällikkönä ja vuosina 1984–1985 osastopäällikkönä. Rajavartiolaitoksen ylilääkärinä Sahi toimi sivutoimisesti vuosina 1977–1985 ja päätoimisesti vuosina 1985–1996. Puolustusvoimien ylilääkäriksi Pääesikuntaan Sahi nimitettiin 1. kesäkuuta 1996 lukien. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle 1. syyskuuta 2003 lukien. Sahin johdolla Suomen puolustusvoimat järjesti sotilaslääketieteen maailmankongressin Espoon Dipolissa vuonna 2000, Sahi toimi tähän liittyen kongressin taustajärjestön, International Committee of Military Medicinen (ICMM), presidenttinä 2000–2002 ja varapresidenttinä 1998–2000 ja 2002–2004; hänet kutsuttiin järjestön kunniapuheenjohtajaksi 2004.

Toiminta siviilissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahin huomattavimmat luottamustoimet ovat kirkollisessa maallikkotoiminnassa. Kotiseurakuntansa Kannelmäen seurakuntaneuvoston jäseneksi hän tuli vuonna 1979 samoin kuin Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston jäseneksi. Molemmissa hän on toiminut myös varapuheenjohtajan tai puheenjohtajan tehtävissä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen jäseneksi hänet valittiin ensi kerran vuonna 1988, ja hän oli jäsenenä seitsemän nelivuotiskautta vuoteen 2016. Vuosina 1996–2016 hän toimi kirkolliskokouksen varapuheenjohtajana. Sahilla oli tärkeä osa kirkolliskokouksen viimeistellessä vuoden 1992 raamatunkäännöksen sanamuotoja, erityisesti lääketieteellistä sanastoa, ja hän johti 2000-luvun alussa kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistustyötä. Hän on kuulunut myös Helsingin hiippakunnan hiippakuntavaltuustoon vuosina 2004–2012 ja toiminut sen puheenjohtajana.[3][4]

Sahin jo nuorena alkanut liikuntaharrastus on johtanut myös useihin luottamustehtäviin urheilun, etenkin kuntoliikunnan alueella. Tämä on jatkunut myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Sahi on toiminut muun muassa Suomen Urheilulääkäriyhdistyksen sihteerinä ja hallituksen jäsenenä, yleisurheilun 1994 EM-kisojen lääkintävaliokunnan jäsenenä ja kisakylän ylilääkärinä, Suomen Kuntoliikuntaliiton puheenjohtajana, Suomen Liikunnan ja Urheilun hallituksen jäsenenä, yleisurheilun 2005 MM-kisojen lääkintävaliokunnan jäsenenä ja kisakylän ylilääkärinä sekä Suomen Kunto ja Virkistys Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Sahi on toiminut myös Yrjö Jahnssonin säätiön tutkimussihteerinä ja tutkimusjohtajana, Suomen Lääkintäupseeriliiton Sotilaslääketieteellisen Aikakauslehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana, Terveydenhuoltolääkärit ry:n sihteerinä, Helsingin yliopiston alumnit ry:n puheenjohtajana, Harvard Club of Finlandin varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä Tammenlehvän Perinneliiton hallituksen jäsenenä.

Sahi on Helsingin yliopiston kansanterveystieteen dosentti (vuodesta 1978) ja hän on toiminut myös vierailevana tutkijana Harvardin yliopistossa, Yhdysvalloissa, ja vierailevana professorina Albertan yliopistossa, Kanadan Edmontonissa. Hän hoiti kansanterveystieteen professorin virkaa Tampereen yliopistossa 1973–1974. Hänellä on todettu professorin pätevyys kansanterveystieteessä, epidemiologiassa ja yleislääketieteessä.

Huomionosoituksaet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahille on myönnetty seuraavat kunniamerkit: Vapaudenristin Ritarikunnan 1. lk:n Vapaudenristi miekkojen kera, Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajamerkki, Sotilasansiomitali, Sotainvalidien ansioristi, Rajavartiolaitoksen ansioristi, Väestönsuojelun 1 lk:n ansiomitali, Pro ecclesia -mitali[4], Viron puolustusvoimien ansiomitali, Suomen Lääkintäupseeriliiton ansiomerkki, Maanpuolustusmitali, Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi, Rintamaveteraaniliiton kunniaristi ja Hämäläis-Osakunnan kunniamerkki. Sahi on kutsuttu kunniajäseneksi Suomen Lääkintäupseeriliitossa, Suomen Urheilulääkäriyhdistyksessä, Harvard Club of Finlandissa ja Pöytyän Koiviston-Luukkaan sukuseurassa sekä kunniapuheenjohtajaksi International Committee of Military Medicinessä (ICMM) ja Suomen Kuntoliikuntaliitossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirkolliskokous 2008-2012
  2. Helsingin hiippakuntavaltuuston jäsenet[vanhentunut linkki]
  3. Antila, Jaakko Olavi: Kansankirkko ristipaineessa: Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974–2011, s. 172–173, 195, 272–273, 391. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1407. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISSN 0355-1768. ISBN 978-952-222-544-3. doi:10.21435/skst.1407.
  4. a b Pro ecclesia -mitaleita myönnettiin kirkon työssä ansioituneille Seurakuntalainen. 22.11.2016. Viitattu 21.1.2024.