Tiivis liitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiivis liitos

Tiivis liitos on yksi solujen välisistä liitoksista. Muut liitokset ovat desmosomi, vyöliitos ja aukkoliitos. Tiivis liitos muodostuu kahden solun välille tiivisliitosproteiinin avulla. Tiiviit liitokset esiintyvät usein vyöhykkeinä ja ne muodostavat muun muassa epiteelisolujen välille junktionaalisen kompleksin desmosomin ja vyöliitoksen kanssa. Tiivis liitos on tämän lisäksi mukana muodostamassa veri-aivoestettä aivoihin, koska tiivis liitos sulkee soluvälitilan siten, että yksikään aine ei pääse liitoksen ohi vaan niiden on kuljettava valvotusti solujen läpi.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiiviin liitoksen (Zonula Occludens) solut ovat yhteydessä toisiinsa juostemaisilla rakenteilla, joita muodostavat transmembraaniproteiinit klaudiini ja okludiini sekä niihin tarttuvat valkuaisaineet ZO-1, ZO-2, ZO-3, 7H6 ja symplekiini. Okludiini oli ensimmäinen tiiviistä liitoksesta löydetty valkuaisaine, joka sisältää neljä solukalvon läpäisevää aluetta muodostaen kaksi silmukkaa soluvälitilaan.[1] Okludiinin tuotannon lisääminen soluissa lisää tiiviiden liitosten määrää, jolloin solut ovat tiukemmin kiinni toisissaan. Samaan aikaan soluepiteelin sähköneristyskyky lisääntyy. Okludiini ei ole ainoa valkuaisaine, joka vastaa tiiviin liitoksen toiminnasta. Klaudiinilla on myös merkittävä osa tiiviin liitoksen muodostumisessa. Klaudiini muodostuu vähintään 20 geenistä. Sen rakenne poikkeaa okludiinin rakenteesta, vaikka kummassakin esiintyy neljä kalvon läpäisevää aluetta. Solukalvon ulkopuolelle jäävät klaudiinin osat sitoutuvat keskenään sitoen vierekkäiset solut toisiinsa.[2][3]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten tiiviitä liitoksia esiintyy korkeita ionigradientteja ylläpitävissä epiteeleissä, kuten munuaisten putkirakenteissa, joissa tapahtuu virtsan väkevöityminen. Tiiviitä liitoksia löytyy myös verisuonista, vaikka niiden ionigradientit ovat huomattavasti pienempiä.[4]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiiviit liitokset muodostavat vierekkäisten solujen välille läpäisyesteen, joka estää ionien, veden ja suurikokoisten molekyylien kulkua solujen välistä. Tiiviiden liitosten alueella vierekkäisten solujen solukalvot ovat tiiviisti yhdessä, jolloin niiden välistä ei pääse hallitsemattomasti ravintoaineita.[5]

Toiminnan häiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiiviiden liitosten puutteellinen toiminta saattaa aiheuttaa läpäisyesteen toiminnan heikkenemistä, jolloin virukset, bakteerit ja allergeenit pääsevät helpommin elimistöön. Tiiviiden liitosten häiriintynyttä toimintaa on havaittu geenivirheistä aiheutuvissa sairauksissa, kuten perinnöllisessä kuuroudessa.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]