Desmosomi
Desmosomit ovat yksi solujen välisistä liitoksista, joita on erityisesti mekaanista kestävyyttä vaativissa kudoksissa.[1]
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Desmosomeja esiintyy kudoksissa, joissa solujen täytyy liittyä lujasti toisiinsa. Tällaisia ovat esimerkiksi sydänlihassolut ja kerrostuneet epiteelit, kuten iho ja ruoansulatuskanavan epiteeli.[2]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Desmosomin kohdalla on valkuaisaineiden muodostama levymäinen kasautuma, joka aiheuttaa paksuuntuman solukalvoon.[3] Paksuuntuman kohdalla vierekkäiset solukalvot ovat yhdensuuntaiset ja niiden välillä on 25–30 nm leveä tila.[3] Soluvälitilassa paksunnokset liittyvät toisiinsa ohuiden säikeiden avulla. Säikeet sisältävät adheesioproteiineja, esimerkiksi kadheriinia.[4] Soluliman puolella paksunnokseen kiinnittyy sytokeratiinisäikeitä l. tonofilamentteja, jotka kulkevat solun läpi kiinnittäen solun eri puolilla olevat desmosomit toisiinsa.[2] Sytokeratiinisäikeiden verkosto kiinnittää paksunnokset myös solun tukirankaan antaen sille mekaanista kestävyyttä.[2]
Toiminnan häiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virheet desmosomin rakenteessa aiheuttavat vakavia sydämen toimintahäiriöitä, jotka johtavat sikiön kuolemaan.[4] Lisäksi desmosomien vähentyneestä määrästä seurauksena on näkyviä muutoksia esimerkiksi sikiön verenkierron muodostuessa ja ihon erilaistuessa.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hiltunen, E., Holmberg, P., Kaikkonen, M., Lindblom-Ylänne, S. & Nienstedt, W.: Galenos IV - Ihmiselimistö kohtaa ympäristön. WSOY, 2005. ISBN 951-0-28702-4.
- ↑ a b c Niemi, Virtanen, Vuorio. Solu- ja molekyylibiologia. 6. painos, 1995. Porvoo. WSOY
- ↑ a b Haug, Sand, Sjaastad, Toverud. Suom. Sillman. Ihmisen fysiologia. 1995. Porvoo. WSOY
- ↑ a b c Desmosomi (macula adherens) Solunetti. Viitattu 28.11.2007.