Tiikerikalastaja
| Tiikerikalastaja | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Säihkylinnut Coraciiformes |
| Heimo: | Kuningaskalastajat Alcedinidae |
| Suku: | Lacedo |
| Laji: | pulchella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lacedo pulchella |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Tiikerikalastaja (Lacedo pulchella)[3] on kuningaskalastajiin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Kaakkois-Aasiassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiikerikalastaja kasvaa 20–25 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään. Tiikerikalastajakoiraan päälaen töyhtö on sininen. Otsa ja pään sivut ovat alalajista riippuen joko punaruskeat tai mustat. Koiraan selkä ja siivet ovat sinisen ja mustan raidoittamat. Rinta ja kyljet ovat ruskehtavat ja vatsa valkoinen. Naaraslinnun pää, selkä ja siivet ovat ruskea-mustaraidalliset. Vatsa on valkoinen ja kyljissä on mustia raitoja. Tiikerikalastajan nokka on pitkä ja väriltään punainen.[4][5][6][7]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiikerikalastajaa esiintyy Myanmarista ja Laosista Malesiaan ja Vietnamiin sekä Sumatralla ja Jaavalla. Lajin elinympäristöä ovat kosteat ainavihannat metsät. Lintu liikkuu yksin tai pareittain, ja sen ravintoa ovat suurten hyönteisten lisäksi liskot. Tiikerikalastaja pesii lahoavan puun koloon. Pesimäkausi on tammikuulta kesäkuulle.[1][4][5][6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Lacedo pulchella IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Lacedo pulchella (TSN 554573) itis.gov. Viitattu 13.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Tiikerikalastaja – Lacedo pulchella Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.6.2023.
- ↑ a b Craig Robson: Field Guide to the Birds of South-East Asia, s. 378. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-8139-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b C. Hilary Fry,Kathie Fry: Kingfishers, Bee-eaters and Rollers, s. 127-128. A&C Black, 2010. ISBN 978-1-4081-3457-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Susan Myers: Wildlife of Southeast Asia, s. 84. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-15485-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Morten Strange: Photographic Guide to the Birds of Thailand, s. 181. Tuttle Publishing, 2015. ISBN 978-1-4629-1434-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.12.2019). (englanniksi)