Tiibetinmetsästyskoira
| Tiibetinmetsästyskoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Tiibet |
| Määrä | Suomessa tuntematon |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | villilampaan, antiloopin ja myskihirven metsästys |
| Muita nimityksiä | sha-kyi, Tibetan Hunting Dog, Tibetan Hound, Tibetan Corpse Hound, Segugio Tibetano a Pelo Lungo |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Väritys |
kerman harmaa; pää savunmusta |
Tiibetinmetsästyskoira (sha-kyi) on tiibetiläinen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n tunnustusta.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiibetinmetsästyskoira on asuinympäristönsä huomioon ottaen suhteellisen lyhytkarvainen, ollen samalla ainoa tällainen tiibetiläinen rotu. Se on kooltaan noin airedalenterrierin kokoinen.[1][2] Pää on pitkä ja sävyltään savun musta[1][2], sulautuen vähitellen muun karvapeitteen väriin[2]. Korvat ovat riippuvat tai eteenpäin taittuneet, häntä selän yli kiertynyt koiran ollessa aktiivinen (normaalisti alhaalla kannettu), karvapeite melko lyhyt ja erittäin tiheä. Karvapeitteen väritys on kerman harmaa. Saksalainen turisti, joka vieraili Tiibetissä, kuvaili koiraa "vähemmän karvaiseksi kuin tavalliset tiibetiläiset koirat, kuivaksi (tai laihaksi), nopeaksi kuin tuuli, uskomattoman massiiviseksi ja sanoinkuvaamattoman rumaksi".[1][2] Ennen kaikkea edellä mainittu massiivinen rakenne erottaa rodun vinttikoirista.[2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiibetinmetsästyskoiraa käytetään paikallisen villilampaan, antiloopin ja myskihirven metsästykseen. Se on koulutettu pitämään riistan paikallaan, rasittamaan sitä ja haukkumaan sitä kunnes metsästäjä saapuu ampumaan sen.[1][2] Villilampaan tapauksessa riista ajetaan kohti kallioita, joilla se yleensä pysähtyy ja yrittää puolustautua, samalla kun koira yrittää pakottaa sen alas rotkoon - toisinaan sama tekniikka toimii myös susien kanssa. Karvapeitteen suhteellinen lyhyys selittyy sillä, että runsaammalla karvapeitteellä koira ei kykenisi metsästäessään juoksemaan yhtä nopeasti.[2]
Koska rotua esiintyy ainoastaan paimentolaisheimojen keskuudessa, siitä ei ole olemassa maailmanlaajuisesti kovin paljon tietoa.[2] Eniten sitä kasvattavat Kham-alueen heimot, joiden kulttuuriin se vahvasti liittyy.[1][2]