Tiddy Nordman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl Teodard (Tiddy) Nordman (2. tammikuuta 1896 Vaasa21. joulukuuta 1922) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa komppanianpäällikkönä.[1][2]

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordmanin vanhemmat olivat maalarimestari Mårten Nordman ja Maria Matilda Björklund. Hän kävi kahdeksan luokkaa Vaasan ruotsalaista lyseota.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Nordman toimi jääkärivärvärinä Vaasassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 4. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 11. toukokuuta 1916 ja komennettiin edelleen Saksan meriesikunnan käyttöön. Hän teki meriesikunnan toimeksiantamana useita matkoja Suomeen ja Muurmannille. Näillä matkoillaan hän järjesti etappitien saksalaisten sotavankien kuljettamiseksi Muurmannilta Ruotsiin. Suomesta hänet määrättiin kevättalvella vuonna 1917 Ruotsiin ja Suomeen Saksasta erikoistehtäviä suorittamaan lähetetyn komennuskunnan päälliköksi. Tämän komennuskunnan päällikkönä hän tuli tovereidensa kera pidätetyksi Ruotsin ja Suomen rajalla. Pidätyksensä jälkeen Ruotsin viranomaiset pitivät häntä silmällä Luulajassa ja Tukholmassa. Ruotsin viranomaisten laskettua Nordmanin vapaaksi hän jatkoi alkuperäistä tehtäväänsä. Ruotsista hän palasi takaisin Suomeen syystalvella vuonna 1917 ja sai sen jälkeen määräyksen kouluttaa suojeluskuntalaisia.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordman liittyi sisällissodan puhjettua oberzugführer Friedel Jacobssonin komennuskuntaan, minkä mukana hän matkusti Tornioon ja osallistui siellä paikkakunnan valtaukseen. Torniosta hän matkusti Mustasaareen, missä hän järjesteli paikalliset suojeluskuntalaiset, mutta hän sai 25. helmikuuta 1918 verensyöksyn ja sairastui keuhkotautiin ja hänet toimitettiin sairaalahoitoon. Sairaalasta palattuaan hänet sijoitettiin huhtikuun puolivälissä vänrikiksi ylennettynä palvelukseen komppanianpäälliköksi Porin rykmentin I pataljoonan 2. komppaniaan, jonka mukana hän osallistui puhdistustoimiin Urjalan ja Toijalan alueilla.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordman siirrettiin sisällissodan jälkeen 4. elokuuta 1918 alkaen Suomen valkoisen kaartin II pataljoonaan. Armeijasta hän erosi sairauden takia 31. tammikuuta 1919. Lopulta hän kuoli keuhkotautiin 21. joulukuuta 1922 ja hänet haudattiin Vaasaan.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975