Wilhelmplatz
Wilhelmplatz oli aukio Berliinin keskustassa Wilhelmstrassen itäpuolella, Vossstrassen päässä. Aukiota vastapäätä Wilhelmstrassen toisella puolella sijaitsi entiseen Radziwiłłin palatsiin perustettu vanha valtakunnankanslia, ja aukion ympärillä oli muitakin ministeriöitä ja merkittäviä rakennuksia. Aukion pohjoisreunalla oli Johanniittain ritarikunnan käyttöön alkujaan rakennettu Ordenspalais, joka toimi vuodesta 1829 alkaen yhtenä Hohenzollernien residensseistä. Natsi-Saksan aikana rakennuksessa toimi Joseph Goebbelsin johtama propagandaministeriö. Wilhelmplatzia ympäröineet rakennukset tuhoutuivat pääosin toisessa maailmansodassa.
Wilhelmplatz luotiin aikanaan paraatiaukioksi. Se sai nimensä vuonna 1749 Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I:n mukaan. Hänen määräyksestään aukiolle pystytettiin neljän preussilaisen sotapäällikön, sotamarsalkka Schwerinin, kenraaliluutnantti Winterfeldtin, ratsuväenkenraali Seydlitzin ja sotamarsalkka Keithin patsaat.[1] Niiden seuraksi lisättiin 1820-luvulla kenraali Zietenin ja herttua Leopold I:n patsaat. Alkuperäiset marmoripatsaat korvattiin vuonna 1857 pronssikopioilla.
Itä-Saksan viranomaiset uudelleennimesivät aukion vuonna 1950 Thälmannplatziksi kommunistipoliitikko Ernst Thälmannin mukaan. Paikalle rakennettiin 1980-luvulla asuintaloja, joten nykyään paikalla ei ole enää aukiota lainkaan. Wilhelmplatzilla sijainneet preussilaisten kenraalien patsaat on 2000-luvulla pystytetty uudelleen viereisen Mohrenstrassen keskikäytävälle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wilhelmplatz (saksaksi) Lexikon von A-Z zur Berlingeschichte und Gegenwart. Viitattu 10.8.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelmplatz Wikimedia Commonsissa
