Tennesseenajokoira
| Tennesseenajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | 1960-luvun alku |
| Alkuperäinen käyttö |
oravan, pesukarhun, ilveksen, puuman ja karhun metsästys - puuhun ajava koira |
| Nykyinen käyttö | metsästys |
| Elinikä | 10–12 vuotta[1] |
| Muita nimityksiä | Tennessee Treeing Brindle, Treeing Tennessee Brindle, TTB |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu AKC: Foundation Stock Service |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 16–23 kg, narttu 14–18 kg |
| Säkäkorkeus | uros 46–61 cm, narttu 41–56 cm |
| Väritys | brindle |
Tennesseenajokoira (Treeing Tennessee Brindle) on amerikkalainen koirarotu, joka luokitellaan cur-rotuihin. Se ei ole FCI:n tunnustama, mutta American Kennel Club on hyväksynyt sen.
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urosten säkäkorkeus on 46–61 cm ja paino 16–23 kg, kun nartuilla vastaavat mitat ovat 41–56 cm ja 14–18 kg.[2] Karvapeite on lyhyt ja pehmeä, ja voi olla väriltään joko puna- tai mustabrindle.[2][3] Rotumääritelmän mukaan pienet valkoiset merkit rinnassa ja käpälissä sallitaan.[3]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tennesseenajokoira on älykäs ja nopea ajokoira, jolla on tarkka hajuaisti. Sillä on voimakas metsästysvietti, ja sen taipumukset kohdistuvat erityisesti puuhun ajamiseen.[2][3] Lisäksi sille ominainen, erityislaatuinen haukunta metsästyksen aikana (jota kutsutaan "itkuksi" tai "kielen antamiseksi"[4]) kuuluu rotumääritelmään listattuihin ominaisuuksiin: karhea haukku on toivotuin.[3]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tennesseenajokoiran kantaroduiksi on arveltu vanhaa englantilaista brindlebulldoggia ja vanhaa satulaselkäistä virginianajokoiraa. Alun perin se ja mountain cur luokiteltiin samaksi roduksi, mutta nykyisin ne on eroteltu.[5]
Rodun jalostuksen aloitti 1960-luvun alussa pastori Earl Phillips. Kirjoittaessaan kolumnia metsästyskoiralehteen hän sai tietää tiikeriraitaisten, ruskean ja mustan kirjavien cur-metsästyskoirien olemassaolosta.[6] Niitä kutsuttiin alueesta riippuen nimillä Brindle Cur Stock, Cherokee Brindle Cur, Hunting Bull, Old Brindle Bear Dog, Plott Cur sekä Tennessee Brindled Cur.[5] Phillips otti yhteyttä niiden omistajiin ja harrastajiin ja sai selville, että tätä koiratyyppiä arvostettiin kykyjensä vuoksi suuresti. Vuonna 1967 hän otti heihin uudelleen yhteyttä perustaakseen järjestön, jonka tehtävä oli suojella ja edistää brindlen cur-rodun jalostusta. The Treeing Tennessee Brindle Breeders Association perustettiin Illinoisissa saman vuoden marraskuun 21. päivä. Alkuperäinen jalostuskanta kerättiin eri puolilta Yhdysvaltoja, erityisesti Ozarkylängön ja Appalakkien väliseltä alueelta[6], joten täten virallisen rotunimen viittaus yksinomaan Tennesseen osavaltioon on harhaanjohtavaa. AKC:n Foundation Stock Service on pitänyt yllä tennesseenajokoiran rekisteriä vuodesta 1995 lähtien.[1]
Rotu kuuluu amerikkalaisiin ns. "puuhun ajaviin koiriin" (treeing dogs). Kun riista on paennut puuhun, koira ilmoittaa sen sijainnin metsästäjälle haukkumalla puun juurella. Tennesseenajokoira metsästää paitsi oravia ja pesukarhuja, myös ilveksiä, puumia ja karhuja.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Treeing Tennessee Brindle. American Kennel Club. Haettu 15.12.2012
- ↑ a b c Pugnetti, Gino. Simon & Schuster's Guide to Dogs. Simon & Schuster: New York, 1980, s. 181. ISBN 978-0-671-25527-5
- ↑ a b c d T.T.B.B.A. Breed Standards. Treeing Tennessee Brindle Breeders Association. Haettu 15.12.2012
- ↑ Giannini, Lauren. Hunting Terms. Museum of Hounds & Hunting. (Arkistoitu – Internet Archive) Haettu 15.12.2012
- ↑ a b c Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 237. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b History. Treeing Tennessee Brindle Breeders Association. Haettu 15.12.2012
