Tarinaharjun keuhkotautiparantola
Tarinaharjun keuhkotautiparantola, myöhemmin Tarinan sairaala,[1] oli Kuopion lähellä 1,5 km Siilinjärven rautatieasemalta sijainnut tuberkuloosiparantola, joka aloitti toimintansa 8. marraskuuta 1913. Alkuun siihen kuului kaksi varsinaista potilasrakennusta. Kaksikerroksinen ensimmäinen päärakennus oli kivestä. Lisäksi siihen kuului lisärakennuksia, kuten konehuoneet ja sauna. Parantolassa oli alkuun oma sähkövalo. Parantola perustettiin vähävaraisille kansanparantolaksi, ja perustamisvaiheessa potilaspaikkoja oli 25.[2]
Parantolan rakennutti Pohjois-Savon keuhkotaudin vastustamisyhdistys, joka oli sen omistaja. Sen avustamiseksi antoi varoja Keräystoimikunta vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi sekä suoranaisina lahjoituksina että edullisena lainana.[2]
Työkykyisten keuhkotautisten kansanparantola käynnistyi vuonna 1911 jolloin J. V. Strömbergin suunnittelema hirsinen rakennus valmistui. Se on sairaalakompleksin rakennuksista ensimmäinen. Mustakattoinen pikku-Tarina rakennettiin vuonna 1913, suunnittelijoina Valter Thomé ja Ivar Thomé. Eino Forsmanin suunnittelemat uusi päärakennus ja ylilääkärin asuinrakennus valmistuivat 1931. Päärakennuksessa näkyy klassismin lisäksi vaikutteita 1930-luvun funkkiksesta. Uudessa päärakennuksessa potilaspaikkoja oli 163. Tarinaharjun sairaala liitettiin osaksi Kuopion yliopistollista sairaalaa vuonna 1971.[3][4]
Tarinaharjun-nimen kerrotaan johtuvan paikan entisestä omistajasta, puheliaasta emännästä, jonka kanssa parantolanpaikkaa etsiskelevät kolme kuopiolaislääkäriä joutuivat neuvottelemaan. Tarinaharju suljettiin talousvaikeuksien takia vuonna 1918 mutta avattiin uudelleen 1923.[5]
Parantolassa oli lokakuussa 1939 perustetulla Sotasairaalalla tiloja nimellä Osasto 12, Päärakennuksessa oli 300 sairaansijan kirurginen sairaala. Pikku Tarinassa 50 sairaansijaa tuberkuloosipotilaille.[1]
Sotien jälkeen parantolassa toimi potilaita varten Parantolaopisto, jossa toipuville potilaille opetettiin kevyempiä ammatteja, kuten kirjansidontaa ja konekirjoitusta.[6] Parantolan ylilääkärin entisessä asunnossa oli 1981–2021 Kuopion yliopistollisen sairaalan Tarinaharjun sairaalamuseo. Museotoiminnan päätyttyä esineistö pakattiin odottamaan valtakunnallisen sairaalamuseon syntyä.[7]
Läheinen Patakukkulan-Tarinaharjun alue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelman alueeseen.[8]
-
Päärakennuksen edustalla puistossa on Raimo Utriaisen veistos Huilupoika. -
Ylilääkärin asunto, sittemmin Tarinaharjun sairaalamuseo.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Sotasairaala. Kuopio Sotapolku.fi
- ↑ a b Tarinaharjun keuhkotautiparantola Tietosanakirja. Osa 9, palsta 1268—1269. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1916
- ↑ Elina Äijö, Keuhkotauti ja psyykkiset sairaudet olivat erikoisalaa Siilinjärvellä Savon Sanomat 14.9.2015 Päivitetty 30.6.2016 Viitattu 22.6.2023
- ↑ Rakennettu kulttuuriympäristö.Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto
- ↑ Takaharjun, Tarinaharjun ja Iisalmen parantolat laitoshoito, Valtion lasaretit,] Savon historia
- ↑ Emmi Reinikainen: Instituution tavoitteiden ja potilaan kokemusmaailman vuorovaikutus 1920–1940-luvun tuberkuloosiparantolahoidossa Pro gradu, Tampereen yliopisto, s. 48–49
- ↑ Kuopion yliopistollisen sairaalan Tarinaharjun sairaalamuseo Viitattu 22.6.2023
- ↑ Mika Markkanen, Siilinjärven kivoilla harjuilla: Patakukkula-Tarinaharjun luontopolku, 4,5 KM Retkipaikka.fi Viitattu 22.6.2023
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tarinaharjun keuhkotautiparantola Wikimedia Commonsissa
- Vilho Hirvensalo: Selostus Tarinaharjun parantolan eli Pohjois-Savon kansanparantolan alkuvaiheista ja rakentamisesta ; parantolan vihkimistilaisuuteen joulukuun 27 p:nä 1931 julkaissut Pohjois-Savon kansanparantolan rakennustoimikunta. Tarinaharjun parantola, Kuopio 1931