Talmikulta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Talmikulta (ransk. tallois demi-or) on aiemmin käytetty nimitys, jolla tarkoitettiin eräitä kultaa jäljitteleviä messinkiseoksia.[1] Kauppiaat käyttivät seoksesta merkintätapaa Tal. mi-or, joka oli lyhenne Tallois'n puolikullasta. Ranskan or on suomeksi kulta. Tallois oli metalliseoksen ensimmäinen valmistaja. Talmikultaa voitiin muovata esimerkiksi pusertamalla ja painamalla. Siitä valmistettiin epäaitoja, usein ohuella kultakerroksella päällystettyjä koruja.[2] Aidoksi talmikullaksi kutsuttiin seosta, joka sisälsi 90 % kuparia, 9 % sinkkiä ja 1 % kultaa. Sitä käytettiin epäaitona lehtikultana ja esimerkiksi kellonvitjojen materiaalina.[3] Tavallisia olivat myös seokset, joissa oli 90 % kuparia ja 10 % sinkkiä tai 86,4 % kuparia, 12,2 % sinkkiä, 1,1 % tinaa ja loppu rautaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997, ISBN 951-0-20153-7.
  2. a b Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939.
  3. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]