Taitomerkki

Taitomerkki on partiolaisten käyttämä urheilusuoritusta, tehtävää tai taitoa osoittava yleensä vaatteisiin ommeltava kankainen suoritusmerkki.

Historiaa

Kolkkapojat

Taitomerkkejä on ollut paljon eri aloilta. Jo kolkkapojilla oli omat taitomerkkinsä: niitä oli yhteensä 30 kolmeen eri ryhmään jakautunutta. Teemoina olivat Touhut, Ammatti ja Palvelu. Palveluryhmässä oli myös ainoa merkki, jossa oli hiukankaan poliittista leimaa: Suomen Pojan merkki, jonka vaatimuksiin kuului mm. kunniapartiolainen marsalkka Mannerheimin elämäkerran tuntemus sekä vähintään kolmen isänmaallisen laulun osaaminen.

Alkuperäiset merkit olivat aikakautensa mukaisia eli sisälsivät kiinnekohtia tuolloiseen yleiseen elämään, mutta esimerkiksi jo 1960-luvulle tultaessa oli joukosta pudotettu mm. kotieläinhoitajan merkki ja korvattu autoilijan merkillä, samoin räätälin ja suutarin merkit oli yhdistetty käsityöläisen merkiksi.

Nämä merkit olivat kolmionmuotoisia kärki alaspäin kannettavia. Alun perin niillä oli kullakin oma värinsä, mutta jo 1960-luvulla väreiksi vakiintui musta painatus oranssinvärisellä pohjalla. Merkit ovat huopakankaisia.

Taitomerkkien alat vaihtelivat askartelusta terveystietoon. Urheilua käsitteleviä oli yleisurheilu-, talviurheilu- ja uintimerkit.

Suoritetut merkit hankki kolkkajohtaja yhteishankintana Partio-Aitasta ja jakoi ne kunkin osaston parvi-illaksi kutsutussa viikkokoontumisessa. Yleensä tämä tehtiin sinä iltana kun uudet kolkkapojat antoivat partiolupauksensa eli pääsääntöisesti kerran vuodessa.

Myös kesäleirin jälkeen ensimmäisessä syksyn parvi-illassa voitiin jakaa leirin aikana suoritettuja merkkejä. Vain lippukunnan huivimerkistä perittiin nimellinen omakustannehinta, suoritus- ja lupausmerkit kustansi lippukunta.

Tontut

Tonttujen taitomerkit olivat samanlaisia kuin kolkkapoikien, vain väri oli musta painatus valkoisella pohjalla. Aiheet olivat enemmän kodinhoitoon, kotitalouteen ja käsitöihin painottuvia, kuten aikakaudella oli tapana. Joukossa oli pari urheilumerkkiäkin, mm. talviurheilu- ja uintimerkit.

Muilta osin käytäntö oli yhteneväinen eli sama kuin kolkkapojilla.

Vartiolaiset

Vartiolaisilla oli omat taitomerkkinsä. Ne ovat nelikulmaisia, valkoiselle kangaspohjalle applikoituja merkkejä, joissa sinisellä tehty kuvio on sijoitettu ympyrään. Merkin koko oli noin tuuman verran kanttiinsa ja niitä kannettiin oikean hihan yläsauman alapuolella, kaksi rinnakkain ja enintään neljää yhtaikaisesti.

Näitä merkkejä puolestaan oli useita kymmeniä eri aloilta.

Tyttöjärjestöllä oli omat vastaavat merkkinsä ja käytäntö oli pitkälti yhtenevä. Vain aiheissa oli sukupuolen mukaista painotusta.

Nämä varttuneemmille tarkoitetut merkit suoritettiin usein kursseina ja niiden alat vaihtelivat yhteiskunnallisesta palvelusta ja uskonnosta aina voimisteluun ja yleisurheiluun. Monen merkin suoritus tapahtui suorittamalla kansallisen luokan vaatimukset, esim. Voimistelumerkkiin kansallisen II luokan mukainen ja Yleisurheilumerkkiin kansallisen B-luokan mukaiset suoritukset. Näiden suoritusten taso vastasi silloisen yhteiskoulun IV - V luokkien (peruskoulun 8 - 9. luokkien) voimistelu- ja urheiluopetusta. Olikin tavallista, että näiden merkkien suoritukset otti vastaan oma voimistelunopettaja, joista monet olivat partionjohtajia tai lippukunnan vanhempainneuvoston jäseniä.

Niiden yläpuolella olivat vielä ryhmämerkit: vartiolaisilla Orava ja Ilves, eräpojilla Hirvi ja Karhu. Ne olivat hiukan suurempia, joissa oli sinisessä ympyrässä ruskealla applikoitu merkin tunnuseläin. Viisi taitomerkkiä saattoi vaihtaa yhteen ryhmämerkkiin.

Suomen Punaisen Ristin Ensiapumerkki (ylh.) ja lääkintäpalvelumerkki (alh.)

Oravamerkin pakollinen erikseen nimetty suoritettava oli Ensiapumerkki, jonka sai suorittamalla SPR:n Ea2 -kurssin.

Ensiapumerkin sai vaihtaa SPR:n lääkintäpalvelumerkkiin, jos oli ollut vähintään vuoden ajan SPR:n paikallisen ensiapuryhmän jäsen ja osallistunut sen toimintaan aktiivisesti. SPR:n merkit olivat ainoita taitomerkkejä, joita ei vaihdettu ryhmämerkkeihin.

Oravamerkkiä kannettiin oikeassa hihassa taitomerkkien paikalla, ylempiä vasemmanpuoleisen rintataskun läpässä. Ryhmämerkit vaihdettiin korkeampiin suorittamisen mukaan, jolloin niitä varten suoritetut taitomerkit poistettiin. Seuraavaa ryhmämerkkiä varten suoritettuja taitomerkkejä sai kantaa kunnes tuli aika vaihtaa ne korkeampaan ryhmämerkkiin. Karhumerkkiä kannettiin yksinään.

Ilves-merkissä piti joukossa olla yksi liikuntakasvatuksen alan merkki. Hyvin suosittu oli uintimerkki, jonka sai suorittamalla Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry:n uimakandidaatin tutkinnon.

Suoritetut merkit hankki tehtävään määrätty partionjohtaja lippukunnanjohtajan allekirjoittamalla kaavakkeella ja merkit jaettiin lippukunnan tilaisuudessa. Niistä perittiin nimellinen korvaus joka vastasi omakustannehintaa.

Eräpojat

Eräpojille 1960-luvulla siirrettyjä ylempiä ryhmämerkkejä varten piti suorittaa useita harrastetutkintoja, jotka olivat laaja-alaisempia tutkielmia ja suorituksia jostain erityisalasta. Vesipartioinnissa olennaiseksi osaksi toimintaa muotoutui matruusintutkinto, johon kuului käytännön osina 48 tunnin palvelus vesillä ja vähintään 24 tunnin palvelu aluksen kunnostuksessa.

Nykyisin

1970-luvun suuressa kokonaisuudistuksessa taitomerkitkin joutuivat muutoksen kohteeksi. Ryhmämerkit entisessä muodossa poistettiin kokonaan.

Nykyisen määritelmän mukaan taitomerkkien tarkoituksena on innostaa aktiiviseen toimintaan ja totuttaa tavoitteelliseen työskentelyyn.

Hyväksytyn tehtäväsuorituksen tai suoritussarjan jälkeen on oikeus hankkia ko. taitomerkki ja käyttää sitä oikeassa hihassaan. Suorituksessa perehdytetään suorittaja johonkin tiettyyn aiheeseen. Taitomerkki suoritetaan yleensä koko vartion tai lauman kanssa yhdessä, joskus myös yksin tai parisuorituksena.

Taitomerkit on jaettu sudenpentujen ja vartiolaisen taitomerkkeihin.

Sudenpentujen taitomerkit ovat kolmion muotoisia ja vartioikäisten pystymallisia suorakaiteen muotoisia kangasmerkkejä, jotka ovat jaetut kahteen tasoon; kisällitaso ja mestaritaso.

Taitomerkit ommellaan itse oikeaan hihaan kahteen riviin alkaen olkapäästä.

Lähteet

• Partiolaisen ohjekirja 1966, osa Merkkivaatimukset
• http://wiki.partio.net/Taitomerkki