Taito Nurminen
Taito Juho Nurminen (24. lokakuuta 1895 Lammi – 20. tammikuuta 1981 Lahti)[1] oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa jääkärirykmentin ratsastavana lähettiupseerina. Tämä monen sodan veteraani osallistui vielä talvi- ja jatkosodassa taisteleviin joukkoihin.[2][3]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat liikemies Juho Erland Nurminen ja Ida Adalmina Vallenius. Hän kävi neljä luokkaa Lahden yhteiskoulua ja Lahden kauppakoulua, jonka toiselta luokalta hän erosi ja liittyi jääkäriliikkeeseen. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918.[2][3]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nurminen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 10. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan ratsuosastoon. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Nurminen kävi vuonna 1917 Libaussa järjestetyn moottoripyöräkurssin.[2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Suomen sisällissota
Nurminen astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 1. eskadroonaan, mutta komennettiin 5. huhtikuuta 1918 alkaen lähettiupseeriksi 5. Jääkärirykmentin esikuntaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nurminen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti 1. Hänet sijoitettiin rykmentissä 23. heinäkuuta 1918 alkaen 1. komppanian päälliköksi ja 9. joulukuuta 1918 alkaen I pataljoonan adjutantiksi sekä 9. tammikuuta 1919 alkaen rykmentin adjutantiksi vielä 11. helmikuuta 1919 hänet siirrettiin nuoremmaksi upseeriksi 2. komppaniaan. Nurminen erosi armeijasta 28. helmikuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen. Suojeluskunnissa hän palveli Forssa-Tammelan suojeluskunnan harjoituspäällikkönä 1.maaliskuuta - 11. lokakuuta 1919 välisen ajan.[2][3]
Uudestaan armeijan palvelukseen Nurminen astui 17. joulukuuta 1919 ja hänet sijoitettiin nuoremmaksi upseeriksi Hämeen ratsurykmentin polkupyöräeskadroonaan. Hämeen rykmentistä hänet siirrettiin 31. maaliskuuta 1920 Keski-Suomen rykmentin 4. komppaniaan, jossa hän toimi komppanianpäällikkönä. Komppanianpäällikön tehtävistä hänet määrättiin syksyllä vuonna 1922 II pataljoonan adjutantiksi. Edellisistä tehtävistä hän oli komennettuna vuosina 1920 - 1921 kahdesti Rajamaan komendantin käyttöön, missä tehtävässä hän toimi muun muassa Inon eristysleirin komendantin adjutanttina. Hän erosi armeijasta toistamiseen 23. toukokuuta 1923 ja työskenteli sen jälkeen liikemiehenä ja vuodesta 1937 alkaen varastonhoitajana Valtion kivääritehtaalla aina talvisodan syttymiseen saakka.[2][3]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nurminen osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 68:ssa ja osallistui taisteluihin Perojoella, Heponotkossa, Rytylammella ja Tervajoella. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin Kemijärven Linnoitus toimistoon, missä hän toimi muun muassa kuljetuspäällikkönä.[3]
Jatkosodan puhjettua Nurminen komennettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 12:een, jossa tehtävässä hän haavoittui 13. elokuuta 1941. Haavoista parannuttuaan hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 16:een ja edelleen Jalkaväenkoulutuskeskus 19:ään. Vuonna 1942 hän toimi Lahden suojeluskuntapiirissä, mistä hänet siirrettiin myöhemmin Jalkaväenkoulutuskeskus 19:ään, missä hän palvelikin vuoteen 1943 saakka. Koulutuskeskuksesta hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 12. Erilliseen työkomppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen Henkilötäydennyskeskus 12:een, missä hän palvelikin sodan loppuun saakka. Nurminen osallistui jatkosodassa taisteluihin Pistojärvellä, Kapustaojalla, Louhen-Kiestingin akselilla ja Louhivaarassa.[3]
Sotien jälkeen Nurminen toimi Lahden sotilaspiirin esikunnassa kotiuttamispäällikön apulaisena, kunnes tehtävän loputtua vielä vuoden 1944 aikana hän siirtyi varastonhoitajaksi Rauma-Repolan sahalle Lahteen. Hän on julkaissut muistelmateoksen ”Jääkärivuosiltani”.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Onttonen, Markku: jääkärikirja Gummerus Jyväskylä 2005 ISBN 951-20-6232-1.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.