Tšernobylin likvidaattorit

Ryhmä likvidaattoreita kokoontuneena 2018.

Tšernobylin likvidaattorit olivat siviili- ja sotilashenkilöstöä, jotka kutsuttiin hoitamaan ja rajoittamaan Neuvostoliitossa vuonna 1986 tapahtuneen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksia onnettomuusalueella. Likvidaattorit saivat tunnustusta laajalti katastrofin välittömien ja pitkäaikaisten vahinkojen rajoittamisesta.

Neuvostoliiton hallitus ja lehdistö ylistivät monia likvidaattoreita sankareina, kun taas jotkut joutuivat kamppailemaan vuosia saadakseen heidän osallistumisensa virallisesti tunnustettua.

Nimi

Likvidaattoreille myönnetyt mitalit ja kunniamerkit.

Puhekielessä käytetty termi ”likvidaattori” eli likvidator (ukr. ліквідатор, ven. ликвидатор) juontaa juurensa Neuvostoliiton virallisesta määritelmästä ”Tšernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuuden seurausten likvidaation osallistuja” (ven. участник ликвидации последствий аварии на Чернобыльской АЭС, utšastnik likvidatsii posledstvi avarii na Tšernobylskoi AES), jota käytettiin laajalti kuvaamaan likvidaattorien toimia heidän työllistymisensä, terveydenhuoltonsa ja eläkkeelle jäämisensä suhteen. Tämä lauseke on myös kaiverrettu likvidaattoreille myönnettyihin Neuvostoliiton mitaleihin ja kunniamerkkeihin.

Terveysvaikutukset

Menehtyneiden likvidaattoreiden kuvia, joita käytettiin ydinvoiman vastaisissa mielenosoituksissa Genevessä.

WHO:n mukaan pelkästään vuosina 1986 ja 1987 kutsuttiin 240 000 henkiköä suorittamaan massiivisia puhdistustoimia. Yhteensä 600 000 henkilölle myönnettiin erityistodistuksia, jotka tunnustivat heidät likvidaattoreiksi.

Yksittäisille henkilöille kirjatut kokonaisannokset vuoden 1990 aikana vaihtelivat alle 10 millisievertistä (alle 1 rem) yli 1 sievertiin (100 rem), mikä johtui pääasiassa ulkoisesta säteilystä. Keskimääräisen annoksen on arvioitu olleen 120 millisievertiä (12 rem) ja 85 % rekisteröidyistä annoksista oli välillä 20–500 millisiiverttiä (2–50 rem). Säteily vahingoitti likvidaattoreiden DNA:ta ja on aiheuttanut syöpätapauksia. Altistuneiden jälkeläiset, jotka ovat syntyneet ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, eivät kuitenkaan ole saaneet ylimääräisiä DNA-vaurioita.