Sähköaita (laidun)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perinteinen sähköaita, jossa on käytetty rautalankaa ja puisia aitatolppia. Kuvassa on käytetty piikkilankaa, joka Suomessa on kielletty laidunkäytössä.

Sähköaita on laitumen rajaamiseksi rakennettu aita, joka estää tuotantoeläimen karkaamisen laitumen ulkopuolelle. Sen teho perustuu langassa kulkevaan sähkövirtaan. Virta aitaan saadaan joko sähköpaimenesta tai aurinkokennosta. Eläimen koskettaessa aitaa, se saa lievän sähköiskun ja oppii välttämään sitä. Suomessa sähköaitaa ryhdyttiin laiduntamisessa kokeilemaan laidunyhdistyksen aloitteesta vuonna 1939, mutta varsinaisesti se otettiin käyttöön talvisodan jälkeen, jolloin puolustuslaitos keräsi maatiloilta lähes kaiken ylimääräisen piikkilangan, eikä uutta ollut saatavilla tilalle. 1940-luvulla sähköaita alkoi nopeasti yleistyä tehokkuutensa ja edullisuutensa johdosta. Sähköaitaa voidaan käyttää lehmien ja hevosten laiduntamisessa aukeilla laitumilla, lähinnä pelloilla ja raivatuilla hakamailla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seppo Simonen: ”Sähköaita”, Maatalouden pikku jättiläinen, s. 367. Porvoo Helsinki: WSOY, 1944.