Syed Mujtaba Ali
Syed Mujtaba Ali (bengaliksi সৈয়দ মুজতবা আলী, Saiyôd Mujtôba Alī; 1904 Sylhet – 11. helmikuuta 1974 Dhaka) oli intialainen, sittemmin itäpakistanilainen ja bangladeshilainen kirjailija, kielitieteilijä ja bengalin kielen asemaa puolustanut aktivisti.[1][2] Kirjailija Syed Murtaza Ali oli hänen vanhempi veljensä.[3]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ali lähti vuonna 1921 Shantiniketaniin ja oli yksi ensimmäisistä Visva-Bharati-yliopiston opiskelijoista. Opintojensa jälkeen hän työskenteli Aman Allah Khanin kutsusta opettajana Kabulissa.[2] Tämän jälkeen Ali pääsi Saksan hallituksen stipendillä opiskelemaan Berliiniin ja Bonnin yliopistoon, josta hän väitteli filosofian tohtoriksi.[1] Ali aloitti vertailevan kielitieteen opettamisen Al-Azharin yliopistossa Kairossa. Palattuaan Intiaan hän lähti luennoimaan Barodan valtioon sen hallitsija Sayajirao Gaekwad III:n kutsusta. Shantiniketanissa Ali työskenteli Visva-Bharati-yliopiston islamilaisen historian ja kulttuurin professorina. Hän opetti myös saksan kieltä. Lisäksi Ali työskenteli uransa aikana muun muassa opetusministeriössä New Delhissä ja All India Radion asemilla.[2]
Ali oli yksi ensimmäisistä henkilöistä, jotka vaativat bengalin kielelle virallista asemaa Itä-Pakistanissa. Hän piti jo 30. marraskuuta 1947 Kendriya Muslim Sahitya Sangsad -kirjallisuusjärjestön tapahtumassa kuuluisan puheen, jossa hän puolusti bengalin käyttöä virallisissa yhteyksissä urdun sijaan. Petyttyään Pakistanin poliittiseen kehitykseen Ali muutti Kolkataan. Vuonna 1949 hänet rohkaistiin muuttamaan Bograan, mutta hän joutui häirinnän kohteeksi ja palasi pidätyksen välttääkseen pian Kolkataan.[1] Kolkatassa hän kirjoitti Anandabazar Patrikaan suosittua kolumnia pseudonyymillä Satyapir.[2] Vasta vuonna 1956 Ali sai Itä-Pakistanissa julkaista kuuluisan Kendriya Muslim Sahitya Sangsadissa pitämänsä puheen.[1]
Kun Bangladeshista tuli itsenäinen valtio vuonna 1971, Ali muutti Dhakaan, jossa vietti viimeiset vuotensa. Hänet on haudattu Dhakaan.[1]
Kirjat ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alin ensimmäinen kirja oli Deshe Bideshe (1948).[4][1] Se on matkakertomus, joka perustuu Alin omiin kokemuksiin Afganistanista vuosilta 1927–1929.[4] Teos valittiin vuoden parhaaksi kirjaksi[1], ja Alille myönnettiin vuonna 1949 Narsinghadas-palkinto.[2] Alin muihin kirjoihin kuuluu Joley Dangay, joka samoin on matka-aiheinen.[5]
Ali julkaisi urallaan noin kolmekymmentä teosta.[1] Hän sai vuonna 1961 Ananda Puraskar -kirjallisuuspalkinnon.[2] Vuonna 2005 hänelle myönnettiin postuumisti Ekushey Padak.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Syed Muazzem Ali, Syed Mujtaba Ali - a pioneer of our Language Movement The Daily Star 11.2.2009, viitattu 10.5.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Syed Mujtaba Ali (1904-74) Visva-Bharati, viitattu 10.5.2024 (englanniksi)
- ↑ Abdullah Shibli, Syed Mujtaba Ali as a Rebel The Daily Star 26.4.2017, viitattu 10.5.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Abhijit Ghosh, Syed Mujtaba Ali’s Deshe Bideshe: an Indian’s perspective on Afghanistan Rupkatha Journal 2020, viitattu 10.5.2024 (englanniksi)
- ↑ Between two World Wars, Syed Mujtaba Ali set out on a ship from India to Europe. This is his story Scroll.in 20.9.2023, viitattu 10.5.2024 (englanniksi)
- ↑ 14 to get Ekushey Padak The Daily Star 18.2.2005, viitattu 10.5.2024 (englanniksi)